Rumasatu

Ennen Kansan edustajat lähettelivät Eukoille seksiviestejä. No tästä touhusta nousi aina mekkala. Nykyään Miehen kannattaa odottaa aina Eukon armoa, että hän valitsee Miehen ja jättää viestittelyt sikseen. Ensimmäinen tapaus Seksiviestittelytapaus, mikä vastaani tuli Tarinoiden sepittäjänä oli erään Maalaisen puolueen Puolesta valehtelija. Hän oli ilmeisesti humalapäissään lähetellyt nuorille Pojille Firmansa puhelimesta Törkyviestejä. Ei ole helppoa Miesten rakastajilla. Asiasta ei noussut suurta Kohua. Kyseessä taisi olla liian pieni Valehtelija. Mies näyttää edelleen olevan Puolueen leivissä, joten ainoa murhe miehelle taitaa olla uutisen pysyminen sitkeästi Törkyverkossa. Kansan edustaja Aulis Kankare yllätti kaikki seksiä pursuavilla viesteillään Eukoille. Yhtenä kauniina toukokuisena päivänä Vuonna Jotain pöydälleni ajautui Juttuvinkki. Aulis oli seksiviestitellyt Eukolle. Yhtenä niistä monista Eukoista, joille Aulis oli antanut Kapulansa laulaa. Mielellään ilmeisesti my

Kaikenlaisia sepityksiä ja juttuja Tarinoiden sepittäjänä todella teinkin. Lehteen olisi tehtävä juttu Pääkaupungin Rakkauden myyjistä. Kukaan muu ei tietenkään suostunut.  Rakkauden myyjille riittää aina asiakkaita. Miehet ovat puutteessa vuosituhannesta riippumatta. Miehet ovat typeriä machoilijoita, joille pillu on tärkeäkin asia. Ja kun pillua ei saa, on sitä haettava Vanhojen markkojen kanssa oli se säälittävää tai ei. Olin jo jonkun aikaa vitkutellut saamaani Rakkauden myyjä-keikkaa, kuten minulla oli tapana tehdä, jos en jostain aiheesta kiinnostunut. En sentään vedonnut eettisiin syihin, koska etiikkaa ja moraalia minulla ei ollut eikä ole Mutta kuka nyt haluaisi lähteä Rakkauden myyjiä metsästämään Pääkaupungin yöhön? Minua ei lainkaan yllätä, ettei yksikään Lehden Tarinoiden sepittäjä suostunut sitä tekemään. Menisihän siinä koko yö ja vielä viikonloppuna. Rakkauden myyjät kun eivät päivystä virka-aikana. Jos kadulta haluaa Rakkauden myyjän, kuten eräs humalainen Kansan

Oli lauantai-iltapäivä Paskalähiössä joskus Lama-aikana. En muista vuodenaikaa, onko sillä väliäkään. Kaikki ne ovat samaa paskaa eri paketissa.  Olin painunut huoneeseeni. Viikonloput olivat ainoa keino, joilla selvisin ilman Itsemurhaa Lastenopetuslaitoksesta. Silloin sain olla rauhassa. Sain vaipua unelmiin ja kirjoihin.Todellisuudessa ei juuri ollut mitään mieltä kohottavaa. Tuolloin ei ollut Törkyverkkoa häiritsemässä kaikkea elämässä. Törkyverkko on tuonut rumuuden vieläkin rumemmaksi. Tuolloin kyllä tuli Puputyttö-videoita televisiosta iltamyöhään. Maa oli vapautumassa runkkareille. Lueskelin huoneessani, joka oli tyypillinen Paskalähiön huone. Ei niiden ulkonäköä edes viitsi selittää. Jonnekin Ihmiset oli tungettava. Talvisin sisälle tunkeutui töihinsä lähtevien töitään inhoavien Ihmisten autojen bensan tympeä katku. Minulla oli sentään sänky ja pöytä. Siinä se oli. Ja paljon Kirjaston kirjoja. Olin nörtti silloin, kun se oli vielä huono asia.  Todennäköisesti luin kirjaa

Ennustaja Carole Ellen oli kova sana Törkytelevisiossa. Yhdessä vaiheessa kaikki Lehdet halusivat kirjoittaa hänestä, niin myös Lehti. Nyt on kadonnut olemasta Turha Julkkis, mikä on tietenkin vain hyvä asia. Yleensä se menee näin, kaikki haluavat kirjoittaa saman tarinan samasta Ihmisestä. Helvetin typerää. Ikään kuin ihmiset eivät olisi lukeneet samaa juttua uudelleen jo jostakin toisesta Lehdestä. Mutta eihän sillä mitään väliä ole, millä olisi? Ja Carolehan tykkäsi kertoa ainakin julkisuuden alkuhuumassa. Lukuisat lapset ja Hulttiomies, joka karkasi ja jätti Carolen rahattomana yksin lukuisten lasten kanssa. Sitten Carole katosi, kunnes päätti jälleen palata. Nyt hän oli palannut silikonit mielessään. Hän halusi itselleen todella isot silikonirinnat ja rasvaimun. Ehkä hän ennusti silikoninsa, sillä hän todella tekikin Lehdellekin ennustajan hommia sen jälkeen kun edeltäjälle oli tylysti annettu potkut kirjeitse. Jotkut typerykset kun uskovat diipadaapaan mitä heille syöte

Hotelli Hienon Peilisalissa oli käynnissä varsinainen Tarinoiden sepittäjien myllerrys. Kohutun Posken tiedotustilaisuus oli käsillä. Oli Posken kuningashetki. Juontaja-kaunotar Pitkä Blondi purjehtii näyttävästi sisään ennen juontoaan Posken sisääntuloon. Hän olikin Salin kaunein nainen ja suurin kiinnostukseni tai ainakin katseeni hänessä. Poski ei minua juurikaan kiinnostanut. Paikalla oli myös Titta Vainola, tunnettu Juorutoimittaja. Hänellä oli siitä mielenkiintoinen tapa, että hän halveksui avoimesti ihmisiä, joita ei pitänyt riittävän merkittävinä.  Kerran hän oli jo ojentanut minua, kun en pitänyt hänelle ovea auki. Onneksi joku muu piti hänelle nyt ovea auki. Minä välttelin Eukkoa. Tässä kaikessa oli Suuren maailman meininkiä, mikä Pohjoisen maan kaltaisessa pienessä maassa oli vähintäänkin huvittavaa. Tarinoiden sepittäjät olivat silti täpinöissään. Minä en. Poski oli jopa antanut etukäteen porttikiellon eräälle Tarinoiden sepittäjälle, joka oli kirjoittanut hänen keski

Laulaja ja Turha Julkkis Tarmo Pasanen makasi vieressäni sängyssä kun heräsin. Nyt ei oltu sairaalassa vaan Afrikassa. Ja ei, emme olleet harrastaneet seksiä vaan sammuttu. Olimme olleet Afrikan Maan mustassa yössä. Hotelli oli jo hieman kulahtanut bungalow-tyyppinen hotelli. Se taisi olla jopa sen nimikin. Tarmon, että minun hyvin selvänä auennut juttumatka oli rauennut ryyppäämiseksi. Kaikista puheista huolimatta Tarmo oli ja on selvin päin hyvä tyyppi siitäkin huolimatta, että häntä syytettiin naisten hakkaajaksi. Julkkis on yleensä muuta kuin hänen annetaan ymmärtävän olevan Tarinoiden sepittäjien toimesta. Tuolloin Tarmo oli eronnut kahdesta vaimostaan muutaman vuoden sisään. On siinä ollut urakkaa, kun kaikki eivät saa ensimmäistäkään vaimoa.  Tarmo rehvasteli, etteivät ne ilman Tarmoa pärjää. Toden totta muutaman vuoden päästä molemmat heilastelivat uudestaan Tarmon kanssa. Vuoronperään. Joissakin on sitä jotain. Minussa ei. Tällä reissulla olimme hakemassa Tarmon Afrikka

Yritän syödä kesäisin lähes tyhjässä Firman ruokalassa. Syön mieluiten aivan yksin, mutta aina se ei ole mahdollista. Nyt oli ja siksi vastaan taskussa pirisevään Kännykkään. Lehden potkut saanut Ennustaja huutaa kuin viimeistä päivää korvaani. Hänet oli korvattu nuoremmalla ja tunnetummalla Julkkisennustajalla Carole Ellenillä, josta jo teille kirjoitinkin. Myöhemmin Ellen tosin lopetti ennustajan uransa. Miten ennustamisen voi lopettaa? Eikö sen pitäisi olla syntymälahja? Tai suoranainen pakko? Päätoimittaja Kaksi oli Vanhemman ennustajan erottanut kirjeellä, koska ei tohtinut soittaakaan. Minä kuuntelin nyt lopputulosta. Yritin selittää Ennustajalle, että minä olen syytön hänen erottamiseensa. Olen pelkkä juoksupoika.  Jostain kumman syystä en tuntenut tuolloin enää mitään syyllisyyttä mistään. Minun pitäisi tuntea syyllisyyttä ja olen tuntenutkin syyllisyyttä. Nyt tuo tunne oli kadonnut. Täysin kadonnut. Eukko Ennustaja kiljuu kuin viimeistä päivää. Lopulta lyön hänelle luu

Lehden toimituksessa kävi jos jonkunlaista tarjoajaa ja hiipparia. Kaikki tämä Vanhojen markkojen toivossa tietenkin. Oli tarjolla juttuja Julkkiksista, Kansan edustajista ja vaikka mistä. You name it. Useimmiten turhaa paskaa. Harvasta saa harvoin mitään järkevää irti. Suurin osa Ihmisistä ei ole mielenkiintoisia, vaikka he itse näin luulevatkin. Kaikkien elämä on melkein aina samaa paskaa. Kerran saapui pari Jätkää myymään Rakasteluvideota jostain Törkytelevisio-julkkiksesta, joka on nyttemmin jo kuollutkin. Luulivatko, että Lehdessä Pornoa julkaistaisiin. Ei nyt sentään, vaikka Pornolle sentään tumputetaan toisin kuin kaikelle muulle paskalle, jota Tarinoiden sepittämiseksikin sanotaan. Video pistettiin pyörimään. Tyttöparka. Miehet panivat ja pyörittivät tätä yksinkertaista tapausta miten lystäsivät. Lopulta tyttö alkoikin huoraamaan.  Onneksi tajusi ottaa edes Vanhoja markkoja siitä, että oli vain toisten panopuuna ja hyväksikäytettävänä. Mistä lie baarista raahanneet tytön p

Kapakka tuli läheiseksi paikaksi, varsinkin potkujen jälkeen, joista kerron vielä myöhemmin. Minulla oli muutama tietty Juottola, jossa istuin. Uusien Kapakoiden paikallistaminen on työlästä ja kallista. Hyväksihavaituissa kannatti pysyä. Useimmiten istuin ihan itsekseni. Selailin kännykästä uutisia ja vittuunnuin lisää, ja olin jo aina valmiiksi vittuuntunut kaikesta.  Hyvänä päivänä saatoin kirjoittaa jotain. Useimmiten en mitään. En kyennyt edes kirjoittamaan enää. En halunnut ketään humalaista ainakaan sössöttämään mitään. Minulle riitti sössöttävä itseni. Kyyppari ja muutama tuttu riittivät. Tosin humalaiset sössötusjuttuni ja itsesäälini riittivät varmasti heillekin. Itsesääli opettaa Ihmiset halveksumaan vain lisää luuseria.  Kyyppari ei sentään pääse karkuun, ellei sitten totea liian humalaiseksi ja heitä ulos Kapakasta. Minulle sellaista tapahtui harvoin. Mutta Vanhoja markkoja Kyypparitkin tarvitsevat, kuten kaikki muutkin paskahousut. Vanha markka se on juoponkin Vanha ma

Kohtasin paljon entisiä suuruuksia Tarinoiden sepittäjänä. Olli Männykkö oli entinen Näyttelijäsuuruus. Paino sanalla entinen ja nyttemmin hän itsekin on luovuttanut kuten minäkin.  Teatterilavojen hurmuri pilasi uransa juomisella. Ei niin kovin harvinaista tässä maassa, mutta kännissä on hankala näytellä. Muuta kuin ehkä selvää. Nyt hän lähinnä käy seurapiiritilaisuuksissa imemässä ilmaista Tulilientä, sillä hänen nimensä muistetaan yhä ainakin kutsun lähettäjien toimesta. Kunnes ne kutsutkin loppuvat, kun on niihinkin liian humalassa. Näinkin on käynyt. Tarinoiden sepittäjillekin. Itse kyllästyin kysymään turhanpäiväisiä Turhilta julkkiksilta, jotka vielä halveksuivat minua, koska olin töissä juuri Lehdessä, jota he inhosivat. Itselläni olisi ollut enemmän sanottavaa, kun yhdelläkään heistä, mutta ketään ei enää kiinnosta. Tällä hetkellä Männykkö kuitenkin istuu edessäni pienessä italialaistyyppisessä Ravintolassa. Koska hän tietää minun olevan Lehden asialla, hän tietenkin o

Silloin tällöin jouduin Paskalähiöihin uudestaan juttua tekemään. Ei siinä sinänsä mitään. Tiesinhän millaisia paskaläpiä ne ovat, toisin kuin Ison kaupungin Pravdan eliitti-tarinoiden sepittäjät, jotka ovat tulleet keskiluokkaisesta kodistaan kivasti Korkean koulun kautta moralisoimaan ja sättimään muita Pravdaansa. No. Nyt olin köyhempääkin köyhemmän invalidin kämpässä. Sairauksia miehellä oli melkein enemmän kuin elinvuosia takana puhumattakaan elinvuosista, joita hänellä oli edessä. Elämä Paskalähiöissä kuluttaa, niistä ei selviä kukaan hengissä, jos selviää ylipäätään kännistään. Sairaat ja köyhät että sekaisin olevat olivat muutenkin erikoisalaani Tarinoiden sepittäjänä. Tiesinhän heistä kaiken. Olinhan itse sellainen jo muutaman vuoden päästä. Miesraasulla ei ollut edes kuin yhdet kengät. Ei tosin minullakaan ole usein ollut useampaa paria kuin yksi kenkäpari. Mutta joka tapauksessa, asunnossa haisi sen verran paska ja ummehtuneisuus, ettei hänen elämänsä laadukasta ol

Istuskelen Luostarin varsin askeettisessa huoneessa. Täällä ei pauhaa jumputusmusiikki, eikä Törkytelevision alastomat deittiohjelmat. Ei mikään, mitä tämä maallinen paskamaailma on tuonut tullessaan. Miten ihmeessä puoliretku Tarinoiden sepittäjä on tänne joutunut? Tähän kaikkeen on kyllä selitys. Olin ollut tapaamassa kuuluisaa Tarinoiden kertojaa Heka Mikkeliä . Hänen kotipitäjänsä kulttuuriravintolaa uhkasi kolaaminen maan tasalle ja näin sitten tapahtuikin. Kaikki tässä paskamaassa jyrätään, että saadaan se samanlainen vitun laatikkokauppa joka niemeen ja notkoon. Kaikkien on ajateltava ja tehtävä samalla tavalla. Mikkelille kuulemma piti perinteisesti viedä Tulilientä tuliaisiksi haastattelureissulle, en edes juonut sitä etukäteen vaan minähän vein pullon ja sitä sitten tyhjenneltiin Hekan kanssa. Lopulta kuvaaja talutti minut hotellihuoneeseen. Heka käveli haastattelusta voittajana kotiinsa. Uskomaton Tuliliemipää papalla. Jälleen kerran ennen haastattelua olin äly

Niinhän siinä kävi, että Tarinoiden sepittämisestäkin tuli potkut. Tuli tietoon, että potkut tulisivat muutamassa päivässä. Se oli nyt tiedossa. Näillä Firmassa oli otsaa ottaa kaikki irti viimeiseen päivään asti ja juoksuttaa jossain typerissä paskaneuvotteluissaan. Päätin, että vittuilu ja juoksutus loppui nyt ja menin hakemaan sairaslomaa. En totta puhuen ollut edes työkunnossa. Olin täysin loppu ja hermoromahduksen partaalla, joka sitten iskikin heti töiden päätyttyä. Parantaja ei ruvennut kanssani väittelemään vaan kirjoitti ne viimeiset päivät Lehdessä sairaslomaa. Onneksi. Tiedä mitä olisi muuten tapahtunut. Saan lopulta sitten potkut. Sehän oli odotettavissa kaikki nämä vuodet, sillä ihmiset ovat ilmeisesti fiksuuntuneet ja eivät enää osta Lehteä. No, työntekijät tietenkin tämän tragedian maksavat nahoissaan, niin kuin kapitalismissa on tapana tapahtua. Nämä pari korppikotkaa eli Firman henkilöstöpomot ovat jo pari päivää pommittaneet minua viesteillä, että tulehan all

Olen Kuka Tahansa meistä. Asun yksin Pohjoisessa maassa. Olen yhtä vihattu, rakastettu ja mitäänsanomaton kuin kaikki muutkin. Olen oman itseni pahin vihollinen, vasta sitten tulevat muut Vihaajat. Minua haukutaan kaiken vastustajaksi ja oikeassa ovat. Siinä ihmiset ovat oikeassa, minä en todellakaan halua olla laumassa juoksemassa minkään perässä heidän mukanaan. Typerät ihmiset, Orjailijat. Olen yksin, koska halusin näin. Minä en pidä ihmisistä, en kenestäkään. En pysty luottamaan ihmisiin, en halua olla heidän seurassaan. En pidä miehistä, en naisista. En pidä maailmansyleilijöistä enkä rajojen sulkijoista. En pidä ihmisistä. Joten kenenkään ei tarvitse pahoittaa mieltään. He ovat petollisia, julmiakin. Ihmiskunta on rappeutunut sielultaan ja moraali romahtanut. Niin minäkin. Olen kuin avoin haava kuolevassa sielussa. En ole ihmisvihaaja, vältän vain ihmisten seuraa, vaikka samaan aikaan haluan huomiota ja pelkään sitä. Minulla oli tai ei ole mitään tarkoitusta elämässä. Oli