Rumasatu

Lastenopetuslaitostoverini tarjoaa minulle munalikööriä.  Tai no, en Toverista tiedä, mutta aikaa oli joskus pakko tappaa jonkun muunkin kanssa kuin itseni. Varsinkin jos Tuliilientä on ollut tarjolla, olen ollut aina mukana. Jo ennen kuin minusta tuli Juoppo. Minähän join alusta alkaen, vaikka Tuliliemi maistui pahalle. Lastenopetuslaitostoverini ojensi sitten seuraavasta pullosta Minttuviinaa. Se maistui jo paremmalta. En tiedä, miksi hän halusi minua juottaa. Jotkut Ihmiset haluavat nähdä minua kännissä, joskaan ei valitettavasti enää. Olen liian rasittava tai sammun.  Ehkä olin sanonut, että juodaan pois tai hän vain halusi nähdä, että tulen humalaan. Sehän on hauskaa nähdä, kun joku reppana tulee känniin ja ivailla sitten. Hyppytunneilla sitten kävin maistelemassa hänen Isänsä Tuliliemikaappia aina uudelleen. Enhän minä varsinaisesti humalass

Kohtasin paljon entisiä suuruuksia Tarinoiden sepittäjänä. Olli Männykkö oli entinen Näyttelijäsuuruus. Paino sanalla entinen ja nyttemmin hän itsekin on luovuttanut kuten minäkin.  Teatterilavojen hurmuri pilasi uransa juomisella. Ei niin kovin harvinaista tässä maassa, mutta kännissä on hankala näytellä. Muuta kuin ehkä selvää. Nyt hän lähinnä käy seurapiiritilaisuuksissa imemässä ilmaista Tulilientä, sillä hänen nimensä muistetaan yhä ainakin kutsun lähettäjien toimesta. Kunnes ne kutsutkin loppuvat, kun on niihinkin liian humalassa. Näinkin on käynyt. Tarinoiden sepittäjillekin. Itse kyllästyin kysymään turhanpäiväisiä Turhilta julkkiksilta, jotka vielä halveksuivat minua, koska olin töissä juuri Lehdessä, jota he inhosivat. Itselläni olisi ollut enemmän sanottavaa, kun yhdelläkään heistä, mutta ketään ei enää kiinnosta. Tällä hetkellä Männykkö kuitenkin istuu edessäni pienessä italialaistyyppisessä Ravintolassa. Koska hän tietää minun olevan Lehden asialla, hän tietenkin o

On aika lopettaa tarinani. Voitte uskoa tai olla uskomatta tätä tekelettäni. Se riippuu teistä. En koskaan kirjoittanut sitä Mestariteosta, jota varten luulin olevani olemassa. Tuhlasin elämäni joutavaan, juopotteluun, aikailuun, tappavaan epävarmuuteen, epäonnistuin lähes kaikessa. Jos en itse pilannut kaikkea, joku muu pilasi puolestani. Olen ollut liian luottavainen ja avautunut ventovieraille. Sitä on käytetty minua vastaan ja tehty minusta Pelle, joka olen. En koskaan löytänyt Rakkautta. Ja nyt on aivan liian myöhäistä. Aivan liian myöhäistä. Rakkautta ei ole. On armoton Aika ja se ei anna anteeksi. Myöhemmin, aivan nyt, tuli valo. Ei ole merkitystä kuolinko vai jäinkö elämään. Oli valo. Sen täytyy riittää.  Minä suljen nyt Sairaiden huoneen oven. Uskon, että elämässä on jotain hyvää ja katson hiljaa ylös.