Rumasatu

Konttaan Lastenopetuslaitoksen edessä kivikossa. Sinne on minut pakotettu kädestä pitäen, väkivallalla uhkaillen. Miksikö? Ihmisten sairas mieli on täynnä mitä kirjavimpia haluja nöyryyttää toista ihmistä. Pelkästään jo siksi, että se sattuu siirtymään Lastenopetuslaitoksen oppilaasta toiseen kuten tässä minun valitettavassa tapauksessani. Olin kuullut sanasta mopottaminen. Se tarkoittaa juuri tätä mitä nyt tapahtui ja sillä on tietenkin peloteltu hyvissä ajoin. Ihmisiä hallitaan pelolla pienestä pitäen. Pelolla, että jotain tapahtuu, jos et toimi muiden tahdon mukaan. Tämä on kuulemma mopottamista. Ei siitä pidä loukkaantua, näin on tehty aina, väitettiin. Tämä on riitti, vaikka mopottajat tuskin edes tiesivät, mitä riitti tarkoittaa. Kiusaamista se oli. Nöyryyttämistä. Loputonta kiusaamista, odottaen murtumistasi. Välituntivahti en muista nähneeni Lastenopetuslaitoksessa koskaan. Siellä saivat sudet syödä lampaansa rauhassa. Konttaan aikani kivikossa ja se tekee kipeää, mutt

Poikkeuksellisesti olen ollut poissa kotoa. Olisiko ollut joku Lastenopetuslaitoksen syyslukukauden päätösjuhla. On talvi-ilta joka tapauksessa ja pimeää kuin hevosen perseessä niin kuin Pohjoisessa maassa aina talvisin on. Tallustelen kotirappuun Paskalähiössä. Rappu on sellainen syvennysrappu, joita näkee enää harvoin. Kai pyöräkellarin takia, josta nämä paskiaiset täällä varastavat kaiken irtoavan. Tällä kertaa pyöräkellarin edessä retkotti impparipoika. Kai sen takia oli tullut tuohon imppaamaan, koska syvennyksessä ei ollut kylmä. Pussi kourassaan hän siinä istuskeli. Paskalähiössä oli imppaus ongelma. Nämä typerät paskiaiset hommasivat liimoja sun muita impatakseen. No kyllähän niilläkin pää meni sekaisin, kun tarpeeksi kauan jaksoi. Sitten teolllisuusherrat keksivät sellaisia liimoja, joilla ei imppaaminen enää kannattanut ja ongelma poistui. Mutta aina joku haluaa päänsä jollain sekaisin. Niin minäkin. Mietin, että potkaisenko poikaa päähän. Tämäkin pikkumulkku saatto

Niinhän siinä kävi, että Tarinoiden sepittämisestäkin tuli potkut. Tuli tietoon, että potkut tulisivat muutamassa päivässä. Se oli nyt tiedossa. Näillä Firmassa oli otsaa ottaa kaikki irti viimeiseen päivään asti ja juoksuttaa jossain typerissä paskaneuvotteluissaan. Päätin, että vittuilu ja juoksutus loppui nyt ja menin hakemaan sairaslomaa. En totta puhuen ollut edes työkunnossa. Olin täysin loppu ja hermoromahduksen partaalla, joka sitten iskikin heti töiden päätyttyä. Parantaja ei ruvennut kanssani väittelemään vaan kirjoitti ne viimeiset päivät Lehdessä sairaslomaa. Onneksi. Tiedä mitä olisi muuten tapahtunut. Saan lopulta sitten potkut. Sehän oli odotettavissa kaikki nämä vuodet, sillä ihmiset ovat ilmeisesti fiksuuntuneet ja eivät enää osta Lehteä. No, työntekijät tietenkin tämän tragedian maksavat nahoissaan, niin kuin kapitalismissa on tapana tapahtua. Nämä pari korppikotkaa eli Firman henkilöstöpomot ovat jo pari päivää pommittaneet minua viesteillä, että tulehan all