Potkut

Niinhän siinä kävi, että Tarinoiden sepittämisestäkin tuli potkut. Tuli tietoon, että potkut tulisivat muutamassa päivässä.

Se oli nyt tiedossa. Näillä Firmassa oli otsaa ottaa kaikki irti viimeiseen päivään asti ja juoksuttaa jossain typerissä paskaneuvotteluissaan.

Päätin, että vittuilu ja juoksutus loppui nyt ja menin hakemaan sairaslomaa. En totta puhuen ollut edes työkunnossa. Olin täysin loppu ja hermoromahduksen partaalla, joka sitten iskikin heti töiden päätyttyä.

Parantaja ei ruvennut kanssani väittelemään vaan kirjoitti ne viimeiset päivät Lehdessä sairaslomaa. Onneksi. Tiedä mitä olisi muuten tapahtunut.

Saan lopulta sitten potkut. Sehän oli odotettavissa kaikki nämä vuodet, sillä ihmiset ovat ilmeisesti fiksuuntuneet ja eivät enää osta Lehteä. No, työntekijät tietenkin tämän tragedian maksavat nahoissaan, niin kuin kapitalismissa on tapana tapahtua.

Nämä pari korppikotkaa eli Firman henkilöstöpomot ovat jo pari päivää pommittaneet minua viesteillä, että tulehan allekirjoittamaan paperit, että päästään Sinusta.

Hullua tässä on se, että olen sairaslomalla ja aivan sekaisin. En edes viinasta vaan hermoni pettivät täysin ja ehkä ennemmin lopulta, tokenin vasta parin vuoden päästä.

Tuona aikana minut jätettiin muutenkin joko armottomasti yksin tai käytettiin yhtä armottomasti hyväksi. Sellainen maailma.

No palataan potkuihin. Korppikotkat olivat viimein saaneet minut ihmeen ahtaaseen hajuvedeltä lemuavaan huoneeseensa ja tunkevat kynää käteeni. Toinen korppikotkista etsii kännykkäänsä.

Halusin Lehdestä pois kai jo itsekin, mutta kun lähtö tuli, se tietenkin vitutti armottomasti. Potkut on aina isku hauraalle sielulle.

Korppikotkat eivät vaivaudu edes kiittämään työvuosista. Toinen heistä lähettää sitten myöhemmin valmiin kirjepohjan ”työtodistuksena”. Sanovat, että freelancer-Tarinoiden sepittäjänä voit jatkaa töitäsi. Pitäkööt työnsä.

Työttömänäkin on parempi kuin alipalkkaisena kulkukoirana Freelancer-Tarinoiden sepittäjänä, jonka täytyy kiittää armopaloista, joita hänelle annetaan.

Korppikotkat sanoivat vielä, että Firman kulkukortti toimii sen aikaa, että saat haettua toimistosta tavarasi pois. Eihän minulla tavaroita ollut, mitä nyt Puskinin muotokuva. Paskan marjat, kortti suljettiin heti. Millä vitulla minä nyt heidän touhujaan olisin sabotoinut? Naurettavaa paskaa.

Katselin tavaroitani kerätessä muita tämän Firman Lampaita. Kukaan ei vaivautunut edes toivottamaan hyvää jatkoa. Painelin sitten vain käytävää pitkin ulos. Olin huojentunutkin, mutta enhän tiennyt mitä paskaa olisi vielä taas edessä.

Myöhemmin minua vielä syyllistetään, kun en ole ollut kilttinä Orjailijana ja puhunut paskaa muista päivät pitkät. Uskomatonta paskaa koko homma.