Rumasatu

Lehden toimituksessa kävi jos jonkunlaista tarjoajaa ja hiipparia. Kaikki tämä Vanhojen markkojen toivossa tietenkin. Oli tarjolla juttuja Julkkiksista, Kansan edustajista ja vaikka mistä. You name it. Useimmiten turhaa paskaa. Harvasta saa harvoin mitään järkevää irti. Suurin osa Ihmisistä ei ole mielenkiintoisia, vaikka he itse näin luulevatkin. Kaikkien elämä on melkein aina samaa paskaa. Kerran saapui pari Jätkää myymään Rakasteluvideota jostain Törkytelevisio-julkkiksesta, joka on nyttemmin jo kuollutkin. Luulivatko, että Lehdessä Pornoa julkaistaisiin. Ei nyt sentään, vaikka Pornolle sentään tumputetaan toisin kuin kaikelle muulle paskalle, jota Tarinoiden sepittämiseksikin sanotaan. Video pistettiin pyörimään. Tyttöparka. Miehet panivat ja pyörittivät tätä yksinkertaista tapausta miten lystäsivät. Lopulta tyttö alkoikin huoraamaan.  Onneksi tajusi ottaa edes Vanhoja markkoja siitä, että oli vain toisten panopuuna ja hyväksikäytettävänä. Mistä lie baarista raahanneet tytön p

Sossu, joka oli vihdoin suostunut ottamaan minut vastaan, ehdotti minua menemään Tuliliemiklinikalle. Siinä vasta on turha paikka, jos ei ole katkaisuhoitoa vailla ja niin kovaa putkea en pystynyt koskaan vetämään, että siihen asti olisi päästy. Olin toki tuupertunut muutamaan otteeseen, mutta viinakramppeja ei sentään minulla ollut. Kai. Ei kai kännissä voi kramppailla. Vai voiko? Sain pääni selvitettyä yleensä siinä vaiheessa kun Vanhat markat loppuivat. Ja ne loppuivat aina ennen katkaisuhoidon tarvetta. Helvetinmoiset krapulat henkisine ja fyysisine riivaajineen sai tuta siitäkin huolimatta. Sellaista painajaista ei ole, jota en olisi nähnyt. Tuliliemiklinikalla saa kyllä tilittää elämänsä kurjuutta, mutta se kaikki pitää pystyä sitten tekemään selvin päin. Tähän on tietenkin harva juoppo valmis. Puhumattakaan, että luottaisi kehenkään tai mihinkään.  Juopothan nimenomaan juovat siksi, etteivät selvin päin halua kohdata paskapäisyyttään ja ennen kaikkea paskaa maailmaa. Itses

Oli Lastenopetuslaitoksen päättäjäispäivä. Kauan odottamani päivä. Kuritushuoneeni ilman syytä loppuisi. Istuin todistus kädessäni luokassa paskaisissa vaatteissani. Tunnen jostain syystä kaihoa. Voiko kärsimykseen rakastua? Mistään muusta ei voi olla kyse. Tunsin surua jopa kun vielä vittumaisempi nöyryytyslaitos Miesten koulu päättyi. Koko elämäni on ollut pompottelua alusta loppuun. Olen itse antanut tehdä sen ja se on tragedia. Nöyryytys oli kaiken alku, tämän tekeleen alku. Vain pelkuruus on estänyt minusta tulemasta rikollista. Se ammatti olisi sopinut minun vihamieliselle ja katkeralle, ihmisistä piittaamattomalle luonteelleni. Todistukseni oli kohtalainen. Keskiarvo oli yli kahdeksan. En ollut lahjonut Kaitsijoita millään tavoin. Sitä voi pitää hyvänä saavutuksena. Eihän kukaan ollut kiinnostunut koulunkäynnistäni. En tehnyt kertaakaan läksyjä koko Lastenopetuslaitoksen aikana. Miksi olisin? Ei siitä Laitoksesta mitään menestyjiä olisi tullut. Vaatetukseni on juhlapäiv