Rumasatu

Minulla tai nimelläni ei ole merkitystä.  Asun yksin Pohjoisessa maassa. Olen yhtä vihattu, rakastettu ja mitäänsanomaton kuin kaikki muutkin. Olen oman itseni pahin vihollinen, vasta sitten tulevat muut Vihaajat.  Siinä ihmiset ovat oikeassa, minä en todellakaan halua olla laumassa juoksemassa minkään perässä heidän mukanaan. Typerät Ihmiset, Orjailijat.  Olen yksin, koska halusin näin. Minä en pidä Ihmisistä, en kenestäkään. En pysty luottamaan Ihmisiin, en halua olla heidän seurassaan. En pidä Ukoista, en Eukoista. En pidä Maailmansyleilijöistä enkä Rajojensulkijoista. En pidä Ihmisistä. Joten kenenkään ei tarvitse pahoittaa mieltään. He ovat petollisia, julmiakin. Ihmiskunta on rappeutunut sielultaan ja moraali romahtanut. Niin minäkin. Olen kuin avoin haava kuolevassa sielussa. En ole Ihmisvihaaja, vältän vain Ihmisten seuraa, vaikka samaan aikaan haluan huomiota ja pelkään sitä. Minulla oli tai ei ole mitään tarkoitusta Elämässä. Olin liian kiltti ja kiltteyteni takia olen

Pohjoisen maan Toisen sodan alusta oli kulunut tasavuosia. Se sota, jonne Pohjoisen maan asukkaat lähtivät rytyyttämään Natsien kanssa Itäiseen maahan. Sen kunniaksi minut lähetettiin tekemään Juttua Lehteen Tuntemattoman Kersantin rykmentin taistelujen tiestä ympäri Menetettyä maata. Tuosta Juttukeikasta tulikin taistelujen tie minulle itsellenikin. Astuessani Linja-autoon se oli tietenkin täynnä Miehiä. Se ehkä yllätti, että osa oli kovassakin humalassa. Paluu entisaikojen Keppimatkoille. Matkanjärjestäjä ei todellakaan päässyt helpolla. Onnettomuudekseni saavuin viimeisenä Linja-autoon. Vain yksi paikka oli vapaana. Syykin selvisi pian. Vieressäni istui matkan vastenmielisin Tyyppi, joka aloitti vittuilun minulla välittömästi, eikä millään kauniilla tavalla. Todella vittumaistakin vittumaisempi tympeä vanha Ukko.  Hän haukkui minua Läskiksi ja kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla. No läski olinkin, mutta ei sitä viitsisi jatkuvasti kuunnella.Sinänsä olen tähän Elämässäni tott

Isokokoinen Eainen ryntäsi halaamaan minua Ravintolassa Pääkaupungin Itäisessä keskuksessa. Oikeastaan hän ollut alun perin Mies, mutta on korjannut sukupuolensa Eukko, niin kuin nykyisin sanotaan. Karin Vallin nykyiseltä nimeltään oli kotoisin pienestä pitäjästä Puukkojenmaalta. Nyt hän oli suostunut rohkeisiin alastonkuviin Lehteen, vaikka oli hieman pyöreässä kunnossa. Kaivettuani itseni Karinin Silikonirintojen välistä aloitamme Jutun. Itäisen keskuksen kaltaisessa paikassa tunnen oloni kiusaantuneeksi. Tämä ei ehkä ole Sateenkaariväen paikkoja, ennemmin Afrikan väen tai Aavikoiden väen, joita siellä parveilikin.  Karinilla tosin oli varmasti kiinnostuneita ihailijoita riittämiin. Miehet kun panevat kaikkea. Eksotiikkaa, eksotiikkaa. Karin kertoi tarinat syömishäiriöistä, masennuksesta ja itsemurha-ajatuksista. Näiden olemassaoolo on Turhille julkkiksille enemmän sääntö kuin poikkeus niin kuin kaikille muillekin nykyään. Kaikki ovat erityisen herkkiä ja masentuneita. Narsistej