Tuntemattoman Kersantin matkassa!

Pohjoisen maan Toisen sodan alusta oli kulunut tasavuosia. Se sota, jonne Pohjoisen maan asukkaat lähtivät rytyyttämään Natsien kanssa Itäiseen maahan.

Sen kunniaksi minut lähetettiin tekemään Juttua Lehteen Tuntemattoman Kersantin rykmentin taistelujen tiestä ympäri Menetettyä maata. Tuosta Juttukeikasta tulikin taistelujen tie minulle itsellenikin.

Astuessani Linja-autoon se oli tietenkin täynnä Miehiä. Se ehkä yllätti, että osa oli kovassakin humalassa. Paluu entisaikojen Keppimatkoille. Matkanjärjestäjä ei todellakaan päässyt helpolla. Onnettomuudekseni saavuin viimeisenä Linja-autoon. Vain yksi paikka oli vapaana. Syykin selvisi pian.

Vieressäni istui matkan vastenmielisin Tyyppi, joka aloitti vittuilun minulla välittömästi, eikä millään kauniilla tavalla. Todella vittumaistakin vittumaisempi tympeä vanha Ukko. 

Hän haukkui minua Läskiksi ja kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla. No läski olinkin, mutta ei sitä viitsisi jatkuvasti kuunnella.Sinänsä olen tähän Elämässäni tottunut, mutta silti. 

Ihmettelen vieläkin, etten lyönyt Ukko-pahaa. Onnekseen hän oli yli 60-vuotias ja päätin kestää. Mitä muutakaan olisin voinut, mitään muutakaan paikkaa ei ollut Linja-autossa vapaana. Kävelläkään en voinut.

Matkaa vetänyt Historioitsija oli asiantunteva ei siinä mitään, mutta hävetti kun saavuttiin ränsistyneeseen Kylään, kaikki ne ovat sellaisia Itäisen maan rajan välittömässä läheisyydessä, eräs tyyppi kusta lorautti saman tien Linja-autosta päästyään kaupan pihalle.

Ei tuossa nyt Pohjoisen maan asukkaiden maine sivistyneinä Ihmisinä parantunut. Tosin eiväthän he sivistyneitä olekaan. 

Lisäksi tämä vainolaiseni Ukko hoki jotain käsittämättömiä mantrojaan Linja-autossa koko matkan ajan jonkinlaisessa juoppohulluuskohtauksessa Humalaisen rukouksia. Ironista kyllä, selvittyään Mies ei päästänyt sanaakaan.

Itsekin oli korkattava jossain vaiheessa, että hermot olisivat jollain tavalla kestäneet. Ja sitä sitten menikin, niin etten muista koska raja olisi ylitetty takaisin Pohjoiseen maahan.

Eräällä pysähdyksellä tällä surullisella Via Dolorosalla Rakkauden myyjä lyöttäytyi seuraani. Toisin kuin jotkut vihjailivat, ei hän koskaan tullut huoneeseeni asti. Olisin ollut Rakasteluun aivan liian humalassa, mikä tietty olisi ollut Rakkauden myyjän kannalta paras tilanne.

Paluu Pohjoiseen maahan sujui nukkuessa ja hyvin vaisuissa tunnelmissa vieruskaverin vainotessa vittuilullaan aina hereillä ollessani, kunnes hän oli niin sekaisin, etten saanut Ukon puheista enää mitään selvää. Välirauha.

Viereisellä penkillä Pappa vielä kusta lorautti humalassa vielä housuihinsa. Hengissä selvittiin tuostakin Sodasta. Ja niitä on riittänyt tuon painajaisten reissun jälkeenkin.

Ratkaisuni siitä, että en paljasta henkilöllisyyttäni Lehden Tarinoiden sepittäjänä seurueelle osoittautui oikeaksi. 

Hienotunteisesti jätin kuitenkin Jutusta pois Keppimatkailu-osuuden, koska en itsekään ollut täysin viaton. Harvemmin olen, kun Tuliliemestä on ollut kyse. Tuliliemi on ollut tuki ja turva että pahin viholliseni.