Rumasatu

Palataan tämän tekeleen tarinassa vuosikymmeniä taaksepäin.  Halusitte tai ette, niin nyt alkaa valittaminen kurjasta Lapsuudesta. Tiedän, tätä samaa paskaa ovat jo Tarinoiden kertojien Kirjat täynnä. Ne ovatkin vain sellaisten Tarinoiden kertojien tuotoksia, joille tärkeintä on kutsua itseään Tarinoiden kertojaksi. Minua Äidinkielenkaitsija jo kielsi haaveilemasta Tarinoiden kertojan urasta ja antoi Aineesta vitosen. Ihan vai vittuillakseen, koska voi.  En vain hölmö kerrasta uskonut vaan jatkan epätoivoisia yrityksiäni Tarinoiden kertojana. En ole ikinä uskonut mitään kerrasta vaan toistanut virheet kerta toisensa jälkeen. Minä en ole mikään vitun Tarinoiden kertoja, kunhan kirjoittelen Törkytelevision ohjelmien lomassa paskoja tarinoita. Tämä paskaläjä, jota Lastenopetuslaitokseksi kutsuttiin, oli Köyhän kaupungin kusisimpaan Paskalähiöön rakennettu joskus 1950-luvulla. Myöhemmin kun Köyhien lapsille annettiin mahdollisuus opiskella vähän enemmän, siitä tehtiin Lastenopetusla

Nyt ihmettelette, että miksi vitussa aloin Tarinoiden sepittäjäksi, kun se kerran noin vaikeata on? Kerrottakoon jotain lisää tästä halpahintaisesta tragediasta. Niin, Ihminen on joskus lapsellinen ja hänellä on unelmia. Luulin, että Tarinoiden sepittäjä voisi tehdä jotain hyvää tai että tuosta joukkiosta olisi johonkin.  Ja olinhan jo epäonnistunut Tarinoiden kertojana ja Tarinoiden sepittäjä oli sitten seuraavana jonossa. Pettymys oli suuri kun totuus selvisi ja viimeinenkin typerä luottamus Ihmisjoukkoon hävisi. Lehteen hakeuduin siksi, että Lehti vastasi yhteydenottoihini, toisin kuin  nirppanokkaiset, mutta yhtä kaikki teeskentelevät lehdet eivät vastanneet. Minua ei haitannut se, että kyseessä oli Keltainen lehti. Pikemminkin päinvastoin. Nämä sentään olisivat rehellisiä Roskassaan toisin kun muut saunan uuniin sopivat julkaisut, jotka valehtelevat aivan samalla lailla, mutta näytellen siveää. Kaikki lehdet kuuluvat saunan uuniin, jos edes nykyään siellä palaisivatkaan. Pa

Olen Vanhassa vankilassa Pääkaupungissa. Ai miltäkö Vankila näyttää? Tämä näyttää todellakin Vankilalta. Sanan parhaimmassa tai pahimmassa merkityksessä. Ei, en ole hölmöillyt itseäni sentään Kiven sisään.Se puuttuu CV:ni yhä. Silloin tällöin teen Juttuja Konnista. He ovat mielenkiintoisempia kuin tavalliset Lampaat, joissa ei ole mitään kiinnostavaa, vaikka he itse näin luulevatkin. Konnat ovat mielenkiintoisia, eivätkä edes pelottavia Vankilassa. Edessäni istuu Kaksoismurhaaja. Hän kertoo saman Tarinan, jonka on kertonut jo monta kertaa. Kirjaan sen kiltisti ylös. Se Tarina kiinnostaa yhä Ihmisiä, joiden omassa Elämässä ei tapahdu mitään. Tämä siksi, että he eivät uskalla tehdä mitään.  Lapsenkasvoisena ja asiallisena Konnaa ei tosin uskoisi Kaksoismurhaajaksi ylipäätään, mutta ei minuakaan kukaan uskoisi Tarinoiden sepittäjäksi.  Ei hän ole mikään sekopäinen Huimausaineissa oleva Konna. Murhat ovat olleet niin sanotusti bisnestä, ei Tuliliemipäissään tai Mustasukkaisuuksissa

Herään kylmässä hiessä ja suihkautan lääkettä. Sairaiden huoneessakin minua riivasivat Painajaiset, kuten jokainen yö. Usein olen niissä Miesten koulussa tai Lastenopetuslaitoksessa, ne eivät lopu koskaan unissani.  Miesten koulu vasta oli yhtä helvettiä. Tiesin jo silloin, kun matkustin Miesten kouluun täyteen ahdetussa ja matelevassa junassa, jonka vessat pursusivat kusta. Myöhemmin paska haisi Kasarmien ovettomissa vessoissa, joita sairaat laitettiin rangaistukseksi jynssäämään. Itse Miesten koulu sijaitsi tietenkin keskellä ei mitään keskellä metsää. Sinne oli isketty rumia betonitönöjä, jossa tuhannet kärsivät Eukon puutteesta ja lähes vuoden rangaistuksestaan ilman mitään rikosta.  Panssarivaunut ja tykit kököttivät kunniapaikalla hiljalleen ruostuen siinä missä Alokkaat olivat täynnä kärsimystä ja pelkoakin. Siellä yksilö ei ollut enää mitään. Yksilö oli kuollut. Kaikki oli kuollut ja päässä suuri Pelko. Täyttä pelleilyä koko Miesten koulu, jos sinne ei Pohjoisessa maassa pa

Konttaan Lastenopetuslaitoksen edessä kivikossa. Sinne on minut pakotettu kädestä pitäen, väkivallalla uhkaillen. Miksikö? Ihmisten sairas mieli on täynnä mitä kirjavimpia haluja nöyryyttää toista ihmistä. Pelkästään jo siksi, että se sattuu siirtymään Lastenopetuslaitoksen oppilaasta toiseen kuten tässä minun valitettavassa tapauksessani. Olin kuullut sanasta mopottaminen. Se tarkoittaa juuri tätä mitä nyt tapahtui ja sillä on tietenkin peloteltu hyvissä ajoin. Ihmisiä hallitaan pelolla pienestä pitäen. Pelolla, että jotain tapahtuu, jos et toimi muiden tahdon mukaan. Tämä on kuulemma mopottamista. Ei siitä pidä loukkaantua, näin on tehty aina, väitettiin. Tämä on riitti, vaikka mopottajat tuskin edes tiesivät, mitä riitti tarkoittaa. Kiusaamista se oli. Nöyryyttämistä. Loputonta kiusaamista, odottaen murtumistasi. Välituntivahti en muista nähneeni Lastenopetuslaitoksessa koskaan. Siellä saivat sudet syödä lampaansa rauhassa. Konttaan aikani kivikossa ja se tekee kipeää, mutt

Oli Lastenopetuslaitoksen päättäjäispäivä. Kauan odottamani päivä. Kuritushuoneeni ilman syytä loppuisi. Istuin todistus kädessäni luokassa paskaisissa vaatteissani. Tunnen jostain syystä kaihoa. Voiko kärsimykseen rakastua? Mistään muusta ei voi olla kyse. Tunsin surua jopa kun vielä vittumaisempi nöyryytyslaitos Miesten koulu päättyi. Koko elämäni on ollut pompottelua alusta loppuun. Olen itse antanut tehdä sen ja se on tragedia. Nöyryytys oli kaiken alku, tämän tekeleen alku. Vain pelkuruus on estänyt minusta tulemasta rikollista. Se ammatti olisi sopinut minun vihamieliselle ja katkeralle, ihmisistä piittaamattomalle luonteelleni. Todistukseni oli kohtalainen. Keskiarvo oli yli kahdeksan. En ollut lahjonut Kaitsijoita millään tavoin. Sitä voi pitää hyvänä saavutuksena. Eihän kukaan ollut kiinnostunut koulunkäynnistäni. En tehnyt kertaakaan läksyjä koko Lastenopetuslaitoksen aikana. Miksi olisin? Ei siitä Laitoksesta mitään menestyjiä olisi tullut. Vaatetukseni on juhlapäiv