Konttaamista ja nöyryyttämistä

Konttaan Lastenopetuslaitoksen edessä kivikossa. Sinne on minut pakotettu kädestä pitäen, väkivallalla uhkaillen.

Miksikö? Ihmisten sairas mieli on täynnä mitä kirjavimpia haluja nöyryyttää toista ihmistä. Pelkästään jo siksi, että se sattuu siirtymään Lastenopetuslaitoksen oppilaasta toiseen kuten tässä minun valitettavassa tapauksessani.

Olin kuullut sanasta mopottaminen. Se tarkoittaa juuri tätä mitä nyt tapahtui ja sillä on tietenkin peloteltu hyvissä ajoin. Ihmisiä hallitaan pelolla pienestä pitäen. Pelolla, että jotain tapahtuu, jos et toimi muiden tahdon mukaan.

Tämä on kuulemma mopottamista. Ei siitä pidä loukkaantua, näin on tehty aina, väitettiin. Tämä on riitti, vaikka mopottajat tuskin edes tiesivät, mitä riitti tarkoittaa.

Kiusaamista se oli. Nöyryyttämistä. Loputonta kiusaamista, odottaen murtumistasi. Välituntivahti en muista nähneeni Lastenopetuslaitoksessa koskaan. Siellä saivat sudet syödä lampaansa rauhassa.

Konttaan aikani kivikossa ja se tekee kipeää, mutta eihän tilanteesta muutakaan poispääsyä ollut. Vaikka olisin ollut rohkea Leijona, et voi tapella määrätöntä määrää räkättäviä mulkeroita vastaan.

Kello pelastaa ja soi jo takaisin tunnille. Ilmeisesti nämä kiusaajat yhä käyvät tunneilla. Katson maasta käsin kontillani näitä ylpeänä nöyryyttämistään seuraavia Juntteja. Lopulta joku niistä viittoo homman nyt loppuvan.

Muut nauravat. Sairaat paskiaiset.