Herään Sairaiden huoneen lattialta!

Herään Sairaiden huoneesta vessan lattialta. Huoneeni on tavallinen huone kliinisine hajuineen, joita kylläkin höysti vuoteenomana olevien huonekaverien piereskely ja tuskanhiki. Tuo cocktail taisi olla minulle liikaa. En ollut sitä pyytänyt.

Olin ehtinyt painamaan Hoivaajan kutsunappia. Ympärilläni lattialla on kusta ja lavuaarissa verta sekä valkoista vaahtoa. Kaikki tämä on minusta lähtöisin. 

Olin saanut jonkinlaisen kohtauksen. Juoppokramppi se ei voinut olla, sillä juomisesta on jo aikaa. Olin jopa jo selvinnyt. Kenties Kaatumatauti? En tiedä, kauanko olin maannut lattialla. Ehkä vain hetken. Ehkä minuutteja. Minähän olin tajuton.

Sairaiden huoneeseen olin joutunut hengitysvaikeuksien takia. Keuhkoni olivat tulessa ja limassa yhtä aikaa. Henki ei kulkenut. Pidätyskykyni oli katoamassa. Kusin jo alleni, kun en ehtinyt edes sängystä kuselle. En pystynyt nukkumaan. Istuin ja yskin.

Edes Tupakkaa en ollut polttanut ja se oli varma merkki siitä, että olin todella sairas. 

Olin yrittänyt kysyä apua aiemmin, mutta en ollut sitä saanut. Kuka saa? Ei ihminen. Pelkäsin oikeasti kuolemaa. Ehkä odotin sitä, sillä en tehnyt elettäkään mennäkseni hoitoon.

Olin yskinyt kuin viimeistä päivää viikkoja ja herätin kauhua jopa muissa Sairaiden huoneen Potilaissa. Nuori Parantaja ei tiennyt mitä tehdä. Mitä ne tietäisivät, kun Aikuistenopetuslaitos ei opeta. Kasvomaskin alla tunsin jo pakottavaa tukehtumisen tunnetta.

Kauhuviruksen takia olin ollut ennen sairaalaakin kuin spitaalinen, jota sätitään ja vältellään yhtä aikaa. Pohjoisen maan Asukas ei kysy, voiko auttaa, vaan juoksee karkuun, itseään ajatellen, jättäen sinut makaamaan maahan vaikka paskat housussa.

Ystäväni heitti minut lopulta Sairaiden huoneeseen. Olisinhan voinut kusta ja paskantaa housuihini yksin matkustaessa. Ratikalla matkaa asunnoltani Sairaiden huoneeseen ei olisi ollut montaa kilometriä. Muistona vanhasta menestyksestä asuin yhä Pääkaupungin keskustassa, vaikka vuokrat olivat maksamatta.

Saavuttuani Sairaiden huoneelle nuori Parantaja oli kuten kerroin istuttanut minua neljä tuntia kasvomaski päällä.

Lopulta hän ymmärsi, ettei osannut minua auttaa. Minut rullattiin muualle jonnekin muualle Sairaiden huoneeseen. Selvisin hengissä Parantajan tietämättömyyden avulla. Tyhmyys voittaa aina.