Rumasatu

Herään tokkurassa helvetin epämukavalta Sairaiden huoneen sängyltä. Ei ihme, jos niistä saa makuuhaavoja. Olen illalla saanut manguttua vahvoja Unelmointilääkkeitä. Suoraan sanottuna pelkäsin nukahtaa. Tosin Sairaiden huoneessa olisi turvallisinta tukehtua. Sinua ei edes pällisteltäisi, kuten kadulla tehtäisiin. Kuoleminen ja kituminen kun kuuluu asiaan Sairaiden huoneissa. Ulkona kadulla se pelästyttää Ihmiset. Päivän mittaan saan Tukehtumiskohtauksen useampaankin otteeseen. Tunsin, että tukehdun ja että lasken alleni, sillä kuukausien yskä on vienyt pidätyskykyä, kuten jo aiemmin totesin. Ajatelkaa nyt, aikuinen Mies kusee alleen. Selvin päin ja järjissään ainakin jollain tasolla. Mukavampi kusta Sairaiden huoneessa housuihin kuin kauppajonossa. Ajattelen, että kyseessä on Kauhuhäiriö. Tai en tiedä, kohtaus ei talttunut ilman avaavaa lääkettä. Miten ihmeessä saatoin viikkotolkulla olla tuossa samassa tukehtumisen tunteessa yksin kotona? Menetin vain tajuntani, en välittänyt siit

Herään kylmässä hiessä ja suihkautan lääkettä. Sairaiden huoneessakin minua riivasivat Painajaiset, kuten jokainen yö. Usein olen niissä Miesten koulussa tai Lastenopetuslaitoksessa, ne eivät lopu koskaan unissani.  Miesten koulu vasta oli yhtä helvettiä. Tiesin jo silloin, kun matkustin Miesten kouluun täyteen ahdetussa ja matelevassa junassa, jonka vessat pursusivat kusta. Myöhemmin paska haisi Kasarmien ovettomissa vessoissa, joita sairaat laitettiin rangaistukseksi jynssäämään. Itse Miesten koulu sijaitsi tietenkin keskellä ei mitään keskellä metsää. Sinne oli isketty rumia betonitönöjä, jossa tuhannet kärsivät Eukon puutteesta ja lähes vuoden rangaistuksestaan ilman mitään rikosta.  Panssarivaunut ja tykit kököttivät kunniapaikalla hiljalleen ruostuen siinä missä Alokkaat olivat täynnä kärsimystä ja pelkoakin. Siellä yksilö ei ollut enää mitään. Yksilö oli kuollut. Kaikki oli kuollut ja päässä suuri Pelko. Täyttä pelleilyä koko Miesten koulu, jos sinne ei Pohjoisessa maassa pa