Rumasatu

Tiedän, että kohta on ruoka-aika. Sairaiden huoneen rutiinit kun oppii nopeasti. Syöminen ei ole tuonut minullr aikoihin. Vatsani on aivan liian kipeä. Jokainen suullinen sattuu niin kuin kaikki muukin sattuu. Koko Sairaiden huoneen olemassaolo perustuu syömiseen. Ei minulla ole nälkäkään, mutta syödessä tappaa hyvin aikaa.  Näin hyvin ja ennen kaikkea säännöllisesti en ole syönyt aikoihin, vaikka painoa on tullut. Pääosin paino lienee tullut Tuliliemestä ja Masennuksesta. HK:n Sinisestä ja roiskeläppäpizzoista. Köyhän eväät. Hoivaaja on Afrikan maasta. Hän on tullut hyvinkin paikkaamaan Pohjoisen maan asukkaiden haluttomuutta hoitaa toisiaan. Ei näitä täällä kiinnosta kenenkään auttaminen. Täällä oma itse on tärkein. Kaikki muu sen jälkeen. Niitä harvoja joita kiinnostaa, eivät saa siitä edes kunnon palkkaa. Hoivaaja hymyilee minulle. Olen kenties niitä harvoja, jotka koko osastolla jaksavat tai kykenevät reagoimaan. Ja Hoivaaja vielä harvinaisempi tapaus kun hymyilee potilaalle.

Olen Keuhkosairaiden osastolla Sairaiden huoneessa. Naurahdan ääneen, että tässähän sitä ollaan kuin entisajan Runojen sepittäjät Keuhkoparantolassa. Minä en tietenkään vain päässyt Baden-Badeniin. Minut tungetaan Tavisten sekaan liukuhihnana. Olen taatusti yhtä köyhä ja ahdistunut että kuolemankaipuinen kuin he Oikeat Runojen sepittäjät ennen, mutta Sairaiden huoneessa on tärkeintä saada minut ulos mahdollisimman nopeasti, ei se että parantuisin. Ennen oli paremmin Köyhilläkin. Kuolemanikin kelpaisi kai kanssa, koska silloinkin minut saataisiin ulos Sairaiden huoneesta. Köyhä on rasite niin Rahahuoneissa kuin Sairaiden huoneissakin. Vanhoja markkoja ei tule sisään vaan niitä kuluu. Kaikesta huolimatta parannun todennäköisemmin kuin Entisaikojen Runojen sepittäjät. Mitä heitä nyt olikaan? Lääketiede auttaa selviytymään aivan uskomattomista sairauksista. Loppujen lopuksi kuolemme. Kyse on siitä, kuka kuolee hitaimmin ja tuskallisimmin. Siirtoni Tarkkailuosastolta sujui vikkelästi

Vanha Pappa heilauttaa kätensä reippaaseen Aatu-tervehdykseen. Joku olisi saattanut moista tervehdystä säikähtää, mutta työssäni Lehdessä en oikein jaksanut säikkyä enää mitään. Olin alkanut kuunnella ja kirjoittaa konemaisesti. Sydän oli katoamassa. Alun into oli kadonnut. Se oli ollut kadoksissa jo lapsesta lähtien. Olin ollut masentunut kai jo syntymästäni. Olimme Kuvaajan kanssa vieneet Papalle ruokaa. Sosiaalipornon tarkoituksena oli saada hyvät kuvat Papasta, kuinka Lehti auttaa. Ja sitten äkkiä pois. Vouti oli miestä vainonnut. Tuolloin Vouti ei ollut vielä itselleni tuttu, mutta tuli nämä ovikellonpimputtelijat kyllä myöhemmin tulivat hyvinkin tutuiksi.Vittumaista väkeä, jotka lyövät lyötyä. Koko tilanne oli kuin Harri Tarpon ohjelmasta. Mies asuu romujensa keskellä pikkumaapläntillään. Hän asuu aivan hirvittävässä kunnossa olevassa mökin rähjässä. Tupaa ei ole siivottu vuosikymmeniin. Kaikki on paskaista ja pölyistä. On suoranainen ihme, että mies on tuollaisessa Kurju

Sairaiden huoneessa olo on tylsää. Pieni känni voisi auttaa. Se herättää ikuisesta koomastani. Minun ei tee Sairaiden huoneessa mieli Tulilientä, josta oli tullut minulle kirous, mutta ilman sitä en olisi uskaltanut tehdä mitään. Se, ettei minun tee mieli juoda, on pieni ihme. Yleensä kun ahdistus, pettymys, jännitys ja muut tunteet käyvät päälle, on aika tarttua pulloon. Tuliliemi on luotettavampi kuin ystävät ja se ei petä koskaan. Nyt tartun mehulasiin. Se, ettei minulla enää ole Vanhoja markkoja on tosin hillinnyt juomistani. Ei ne Kansan Edustajat niin kaukana ole totuudesta, kun nostavat Tuliliemen hintaa. Juopot pysyvät korotuksilla kurissa. Millä Juoppo joisi, jos sillä ei ole Vanhoja markkoja. Tuliliemii on ollut pysyvin ystäväni, joinakin hetkinä ainoa. Tiesin heti ensimmäisen ryypyn otettuani, että se olisi elämäni mittainen kaveri. Niin kliseiseltä kun se kuulostaa. Se on aiheuttanut elämäni noloimmat ja nöyryyttävimmät hetket, mutta sen ote minusta ei ole hervonnut.

Ruokajono matelee hiljaa eteenpäin Rosoisessa kaupungissa. Jonossa riittää jonottajaa marraskuisessa paskailmassa. Suurimmasta osasta ihmisistä tuntuu varmasti paskalta. Paitsi, jotka ovat kännissä, eivät sillä hetkellä tunne oloaan paskaksi. Tästä tilaisuudesta ei lähetetä kuvia Naamakirjaan ja muihin typeriin paikkoihin Törkyverkossa. Minä seison muiden mukana. Vittuuntuneena kuten aina. Olen saavuttanut sen pisteen, että olen enää muutaman tunnin hyvällä tuulella paitsi tietenkin kännissä, kunnes silloinkin olen lopulta huonolla tuulella. Kun sitä ihminen rakastuu ja antaa Vanhat markkansa omaa hölmöyttään Eukoille ja ryyppää, että sekoilee loput, niin tähän sitä voi joutua. Ruokajonoon. Kokeilkaa ihmeessä. Hyvää on se, että nämä ihmiset jonossa eivät ole ketään haukkumassa ja ojentamassa. Heitä ei voisi vähempää kiinnostaa olemassaoloni tai minua heidän. Ainakaan tällä kertaa kukaan ei edes vittuillut niin kuin ihmisillä on aina tapana tehdä. Vielä vähemmän ruoanjakajia kiin