Miten menetin Vanhat markkani?

Sairaiden huoneessa olo on tylsää. Pieni känni voisi auttaa. Se herättää ikuisesta koomastani. Minun ei tee Sairaiden huoneessa mieli Tulilientä, josta oli tullut minulle kirous, mutta ilman sitä en olisi uskaltanut tehdä mitään.

Se, ettei minun tee mieli juoda, on pieni ihme. Yleensä kun ahdistus, pettymys, jännitys ja muut tunteet käyvät päälle, on aika tarttua pulloon. Tuliliemi on luotettavampi kuin ystävät ja se ei petä koskaan.

Nyt tartun mehulasiin.

Se, ettei minulla enää ole Vanhoja markkoja on tosin hillinnyt juomistani. Ei ne Kansan Edustajat niin kaukana ole totuudesta, kun nostavat Tuliliemen hintaa. Juopot pysyvät korotuksilla kurissa. Millä Juoppo joisi, jos sillä ei ole Vanhoja markkoja.

Tuliliemii on ollut pysyvin ystäväni, joinakin hetkinä ainoa. Tiesin heti ensimmäisen ryypyn otettuani, että se olisi elämäni mittainen kaveri. Niin kliseiseltä kun se kuulostaa. Se on aiheuttanut elämäni noloimmat ja nöyryyttävimmät hetket, mutta sen ote minusta ei ole hervonnut.

Saatuani potkut, vedin oikein kesän kunnolla Tulilientä. Olihan minulla runsaasti Vanhoja markkoja, kun irtisanomisrahat tulivat. Fiksumpi Ihminen olisi säästänyt ne vuokria ynnä muita kuluja varten. En minä.

Menin oikeastaan täysin sekaisin potkujen jälkeen. Se oli eräänlainen masennuksen, hylkäämisen ja hermoromahduksen kaltainen tila. Se loppui, kun Vanhat markatkin loppuivat. Elin kuin rikas, vaikka en ollut rikas.

Vanhojen markkojen loppumista auttoi eräs lahjoista pitävä Eukot. He haistavat heikkouden. Ei minusta siinä tilassa ollut laittamaan vastaan. Loppujen lopuksi olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen Ihminen, vaikka se ei tästä tekeleestäni välity. Rakkautta en näistäkään suhteista saanut. Rakkauden tekoja vielä vähemmän niin kuin höynäytetyille käy.

Aikani yritin selvitä laskujen kanssa. Yllättävän kauan se onnistuikin. Lopulta voimat ehtyivät ja jätin laskut maksamatta. Haistatin vitut maailmalle. Kuten muutkin Persaukiset, en jaksanut enää avata laskuja. Ne menivät tietenkin Voudille. Olin helpottunut.

Jos ei ole Vanhoja markkoja, ei saa edes lisää velkaa. Sinusta tulee ei-kansalainen ja tähän tilaani olen ollut ajoittain tyytyväinen. En halua Lampaana olla ja Orjailijana mennä.

Työ on nykyisin pelkkää vittuilua ja nöyryyttämistä. En yhtään ihmettele, että jotkut heput hakkaavat mielellään vain kotona hanskaansa tai tietokonepelejään ja luovuttavat koko paskan Orjailijoille, jotka haluavat juosta kilpaa keskenään ja puukottaa toisiaan selkään.

Toosaa nämä heput eivät tietenkään koskaan saa, kuten sanoin, Eukot haistavat aina rahan ja vaativat hemmottelua, kestittämista sun muuta paskaa.

No takaisin asiaan. Kun tarvitsin Vanhoja markkoja, olin jo myynyt lp-kokoelmani sekä autoni ja oikeastaan kaiken, millä on jotain arvoa. Lopulta istuin masentuneena melkein tyhjässä kämpässä, jonka vuokrat olivat pystyssä.

Niinpä huomaan, ettei minulla ole kiire pois Sairaiden huoneesta, niin kuin jokaisella normaali-ihmisellä olisi. Huoneestani olen joka tapauksessa ainoa, joka edes lähtisi elävänä kotiin. Kotona minua odottaisi vain Helvetti, joihin ei ikinä tulisi muutosta. Siksi en hingu pois, kun Parantaja määrää sairaalassa lojumiseni jatkuvan.

Sinänsä en pidä muutoksista. Jos saisin valita, valitisisin ajan pysähtymisen. Ikävät ja hyvät asiat pysyisivät, eikä tarvitse vastaanottaa uusia.