Loppu
On aika lopettaa tarinani. Voitte uskoa tai olla uskomatta tätä tekelettäni. Se riippuu teistä. En koskaan kirjoittanut sitä mestariteosta, mitä varten luulin olevani olemassa. Tuhlasin elämäni joutavaan, juopotteluun, aikailuun, tappavaan epävarmuuteen, epäonnistuin lähes kaikessa. Jos en itse pilannut kaikkea, joku muu pilasi puolestani. Olen ollut liian luottavainen ja avautunut ventovieraille. Sitä on käytetty minua vastaan ja tehty minusta pelle, joka olen. En koskaan löytänyt rakkautta. Ja nyt on aivan liian myöhäistä. Aivan liian myöhäistä. Rakkautta ei ole. On armoton aika ja se ei anna anteeksi. Myöhemmin, aivan nyt, tuli valo. Ei ole merkitystä kuolinko vai jäinkö elämään. Oli valo. Sen täytyy riittää. Minä suljen nyt Sairaiden huoneen oven. Uskon, että elämässä on jotain hyvää ja katson hiljaa ylös.