Rumasatu

Kiertäjäkansa palasi myöhemmin elämääni myös työn merkeissä.  Päätoimittaja Kaksi halusi minulta Jutun Kiertäjäkerjäläisistä eli vievätkö ne nuoret Kiertäjäkerjäläisjätkät todella vanhoilta Kiertäjäkerjäläismummoilta Vanhat markat Pääkaupungin rautatieasemalla. Mummothan tekevät sen likaisen työn likaisine pahvikahvikuppeineen yrittäen näyttää mahdollisimman säälittäviltä. Miehet eivät herätä sympatiaa ja auttamisen halua. Ja miksi herättäisivätkään? Varasimme Kuvaajan kanssa rautatieasemaa vastapäätä hotellihuoneen ja pystytimme sinne kameran. Ironista tarkkailla vanhasta ja arvokkaasta hotellihuoneesta kadun toimintaa. Sieltä pystyikin yllättävän hyvin tarkkailemaan koko rautatieaseman edustaa. Homma oli enimmäkseen puuduttavaa odottamista. Eihän sitä näiltä Kiertäjäkerjäläisiltä voi mennä kysymäänkään, että vievätkö ne jätkät Vanhat markkanne? Näinhän siinä kuitenkin kävi, että nuoret jätkät kävivät säännöllisin väliajoin hakemassa mummoilta Vanhat markat. Muutamat pennoset il

Istun kylmässä ja huurtuneessa autossa parkkipaikalla Pääkaupungin laidalla. Voisi luulla, että olen tekemässä Huimausainekauppaa. Mutta en. Olen hakemassa Kiellettyjen Miesten jäsenluetteloa. En tietenkään ilmaiseksi. Veljiinsä pettynyt Mies on päättänyt myydä jäsenluettelon. Nämä pikkukaupunkien pikkupomot, joita tuohon pelleilyjärjestöön kuuluu, ovat päättäneet sorsia häntä. No kaveripa sitten päättää pistää Vanhoiksi markoiksi. Uskomatonta, että aikuiset miehet viitsivät leikkiä jotain ihme rituaalileikkejä näissä Kielletyissä Miehissä. Menisivät kotiin perheensä tai rakastajattarensa luokse. Niitähän näillä rikkailla Kielletyillä Miehillä riittää. Heistä suurin osa omasta mielestään helvetin tärkeitä paskiaisia. Olen armottomassa krapulassa ehkä vielä hiukan kännissäkin. Edellisiltana oli ollut jotkut pippalot. Nyt sitten piti tunkea vanhalta Tuliliemeltä  haisevana vielä neuvotteluun vanhaan autonromuun kaupungin laidalle. Mistä minä tiedän, mitä tuo tyyppi on miehiään