Kiertäjäkerjäläiset putsaavat Mummoja!

Kiertäjäkansa palasi myöhemmin elämääni myös työn merkeissä. 

Päätoimittaja Kaksi halusi minulta Jutun Kiertäjäkerjäläisistä eli vievätkö ne nuoret Kiertäjäkerjäläisjätkät todella vanhoilta Kiertäjäkerjäläismummoilta Vanhat markat Pääkaupungin rautatieasemalla.

Mummothan tekevät sen likaisen työn likaisine pahvikahvikuppeineen yrittäen näyttää mahdollisimman säälittäviltä. Miehet eivät herätä sympatiaa ja auttamisen halua. Ja miksi herättäisivätkään?

Varasimme Kuvaajan kanssa rautatieasemaa vastapäätä hotellihuoneen ja pystytimme sinne kameran. Ironista tarkkailla vanhasta ja arvokkaasta hotellihuoneesta kadun toimintaa. Sieltä pystyikin yllättävän hyvin tarkkailemaan koko rautatieaseman edustaa.

Homma oli enimmäkseen puuduttavaa odottamista. Eihän sitä näiltä Kiertäjäkerjäläisiltä voi mennä kysymäänkään, että vievätkö ne jätkät Vanhat markkanne?

Näinhän siinä kuitenkin kävi, että nuoret jätkät kävivät säännöllisin väliajoin hakemassa mummoilta Vanhat markat. Muutamat pennoset ilkesivät viedä. Tuskin vain morjenstamassakaan kävivät.

Itse kokeilin myös kerran kerjäämistä Jutun merkeissä. Vanhaa markkaakaan en saanut. En ollut ilmeisesti riittävän riutuneen näköinen, kun en ollut krapulassakaan, tai no, saatoin olla sittenkin. Lähinnä olo tuntui hölmöläiseltä, kun Pohjoisen maan asukkaat painelivat ohi omaan tylyyn tyylinsä.

Krapulassa olisin onnistunut. Silloin korostuu ihmiselämän kurjuus. Pelko, kuolema ja itseinho samassa paketissa. Maailma kaatuu päälle, tuskan ja hien pahalle haiseva sekoitus. Tämä kuoleman parfyymi on ihmisestä ja ajasta riippumaton. Aina kuitenkin löytyy pelkureita, jotka haluavat tätä parfyymia nauttia, koska eivät halua kohdata maailmaa.

Pohjoisessa maassa ei saa näyttää heikkouttaan. Varsinkaan juomalla. Jos siitä kerrot, menetät kaiken. Työt, omaisuuden ja Rakkaat. Älä tee sitä. Kerjää. Sekä rakkautta että Vanhoja markkoja. Et saa kumpaakaan.

Kukaan ei edes katsonut minuun. Kiertäjäkerjäläiset sen sijaan osoittivat vihan merkkejä tunkiessani heidän reviirilleen. Sen tuossa todella sai selville, että jos myötätuntoa Pohjoisen maan asukkailla ei riitä Kiertäjäkerjäläisille, niin vielä vähemmän oman maan köyhille. Menkööt töihin juopot ja köyhät he taitavat ajatella.