Rosoisen kaupungin ruokajono

Ruokajono matelee hiljaa eteenpäin Rosoisessa kaupungissa. Jonossa riittää jonottajaa marraskuisessa paskailmassa. Suurimmasta osasta ihmisistä tuntuu varmasti paskalta. Paitsi, jotka ovat kännissä, eivät sillä hetkellä tunne oloaan paskaksi.

Tästä tilaisuudesta ei lähetetä kuvia Naamakirjaan ja muihin typeriin paikkoihin Törkyverkossa. Minä seison muiden mukana. Vittuuntuneena kuten aina. Olen saavuttanut sen pisteen, että olen enää muutaman tunnin hyvällä tuulella paitsi tietenkin kännissä, kunnes silloinkin olen lopulta huonolla tuulella.

Kun sitä ihminen rakastuu ja antaa Vanhat markkansa omaa hölmöyttään Eukoille ja ryyppää, että sekoilee loput, niin tähän sitä voi joutua. Ruokajonoon. Kokeilkaa ihmeessä.

Hyvää on se, että nämä ihmiset jonossa eivät ole ketään haukkumassa ja ojentamassa. Heitä ei voisi vähempää kiinnostaa olemassaoloni tai minua heidän. Ainakaan tällä kertaa kukaan ei edes vittuillut niin kuin ihmisillä on aina tapana tehdä.

Vielä vähemmän ruoanjakajia kiinnostaa, ellei joku onneton tässä elämän viimeisessä jonossa yritä vielä etuilla. Niitäkin on. 

Kerjäläiset Kurjasta maasta yrittävät vielä uudestaan jonoon, vaikka saivat jo kassinsa. Siinä ne sitten aikansa polpottavat ennen kuin ymmärtävät painua vittuun.

Omassa maassaan heitä kohdellaan kuin paskaa. Täällä heitä ei ole vain yksinkertaisesti olemassa. Yleensä täällä kohdellaan kyllä kaikkia muita hyvin, paitsi omaan maan Köyhiä sieluja.

En mieti sen kummempia. Jokin vituttaa taatusti, mutta katoaa sitten monien muiden vitutuksen aiheiden joukkoon ummehtuneissa aivoissani. En ole katkera. Itsehän tänne itseni hommasin, tosin apua sain kovasti muilta.

En tunne häpeää. Miksi tuntisin? Koko elämä on yhtä häpeää, mutta elettävä se on, syötävä. Aina voisi tappaa itsensä, mutta siitäkin seuraisi ongelmia.

Syöminenkin on yliarvostettua. Kaikki on lihottavaa paskaa siksi, että jotkut herrat käärivät rahaa taskuunsa syöttämällä ihmisille kaikkea lihottavaa paskaa. Ironista. Ennen köyhät olivat lihavia, nykyään paskamahaisia läskejä.

Mutta kyllä tässäkin jonossa ihmiset lopulta vituttavat. Osa on täällä ruokaa hakemassa, vaikka rahaa riittäisi itsekin ostaa. Röyhkeimmät painelevat korvat luimussa Bemariinsa. 

On siinä porvarilla pokkaa, mutta säästettävä sen Rikkaan mulkun on, että saa vilkuilla muna pystyssä tiliotettaan. Mikä tällainen ihminen on? Röyhkeä, itsekäs paskiainen ja sellaisia ihmiset ovat.

No juoppoja ja narkkejakin löytyy. He ovat yllättävän säyseitä, jos nämä pystyvät vielä ylipäätään syömään. Sitten on tavallistakin tallaajaa. Köyhyys ei katso uhriaan. Ja uhria täällä todella annetaan vitutukselle.

Kännipäissäni uhoan lähteväni aina pois Pohjoisesta maasta, mutta en vain ole lähtenyt. Kai minä kuitenkin pidän Pohjoisesta maasta ja onhan täällä ainakin Köyhieneläkelaitos.