Murhaajaa tapaamassa!

Olen Vanhassa vankilassa Pääkaupungissa. Ai miltäkö Vankila näyttää? Tämä näyttää todellakin Vankilalta. Sanan parhaimmassa tai pahimmassa merkityksessä. Ei, en ole hölmöillyt itseäni sentään Kiven sisään.Se puuttuu CV:ni yhä.

Silloin tällöin teen Juttuja Konnista. He ovat mielenkiintoisempia kuin tavalliset Lampaat, joissa ei ole mitään kiinnostavaa, vaikka he itse näin luulevatkin. Konnat ovat mielenkiintoisia, eivätkä edes pelottavia Vankilassa.

Edessäni istuu Kaksoismurhaaja. Hän kertoo saman Tarinan, jonka on kertonut jo monta kertaa. Kirjaan sen kiltisti ylös. Se Tarina kiinnostaa yhä Ihmisiä, joiden omassa Elämässä ei tapahdu mitään. Tämä siksi, että he eivät uskalla tehdä mitään. 

Lapsenkasvoisena ja asiallisena Konnaa ei tosin uskoisi Kaksoismurhaajaksi ylipäätään, mutta ei minuakaan kukaan uskoisi Tarinoiden sepittäjäksi. 

Ei hän ole mikään sekopäinen Huimausaineissa oleva Konna. Murhat ovat olleet niin sanotusti bisnestä, ei Tuliliemipäissään tai Mustasukkaisuuksissa tehtyjä.

En voi olla katselematta hänen Käsiään. Noilla käsillä on tapettu. Ne eivät ole isot Murhamiehen kädet, ehkä jopa sirot.

Minä en pysty tappamaan edes Sanoillani, saati sitten humalassa ja vielä vähemmän selvin päin. Minusta puuttuu lopulta uskallus tehdä mitään peruuttamatonta. Olen pelkuri. 

Jutun jälkeen odottelen Kaksoismurhaajan kanssa, että Vartija tulisi avaamat ovet. Minulle vapauteen, murhaajalle selliin. 

Tai näin ainakin luulin.