Epäileväinen Kansan edustaja!

Nyt mennään Sairaiden huoneesta Lehden aikoihin. Ne ovat oleellinen osa tätä surkeaa tekelettä.

Kännissä useammin ja pahemmin kuin minä sekoillut Kansan edustaja oli ensimmäinen Lampaiden, jota Kansaksikin kutsutaan, tuntema kasvo, jota haastattelin Lehden Tarinoiden sepittäjänä. 

Kansan edustaja oli jostain hikisestä Pikkupitäjästä ponnistanut Erikoisten suomalaisten puolueen riveistä Eduskuntaan. Ja vieläpä päässyt kiitos hölmön kansan.

Sen jälkeen Mies oli pysynyt jos jonkinlaisen kohun myötä julkisuudessa. Näin on yhä edelleen, tosin Kansan edustaja on nyt poistunut Pohjoisesta maasta, kun Erikoiset antoivat potkut.

Miestä ei ollut helppoa saada kiinni. Lopulta avustajan kautta sain yhteyden. Mies murahteli Kännykkäänsä jotain ja vihdoin sain selvää, että ”tule lauantaina sahalle sitten”. Saha tarkoittaa hänen sukunsa sahaa, jossa tämä tyyppi saa leikkiä machomiestä, vaikka on olevinaan uskovainen.

Tuossa vaiheessa hänestä ei ollut tehty kovinkaan montaa asiallista Juttua, enkä ihmettele miksi. Vittuilu ja pilkka oli tehnyt hänet tehnyt varovaiseksi. Jutut oli tehty enemmän tai vähemmän ilman Kansan edustajan myötävaikutusta.

Ukosta oli tehty koko kansan juntti, mitä ei tarvitse edes ihmetellä, kun hänen mielipiteitään lukee. Itse halusin saada Kansan edustajasta vähän erilaista näkökulmaa irti, enkä vain vittuilla ankarasti, kuten Tarinoiden sepittäjillä yleensä on tapana.

Otin junan keskelle Pohjoista maata. Kuvaaja nappasi minut perillä mukaansa ja sitten vain Kansan edustajaa kohti. 

Tunnelma sahalla oli jännittynyt. Pöydässä ei todellakaan ollut kahvia ja pullaa odottamassa. Hän saapasteli paikalle kymmenisen minuuttia myöhässä. Isännän elkein Tarinoiden sepittäjät kuriin. Melkein taisin sanoa, että älä minua muihin Tarinoiden sepittäjiin vertaa. He eivät halua minua joukkoonsa enkä minä halua heidän joukkoonsa.

Kansan edustaja läväytti heti pöytään, että hän muuten sitten äänittää tämän Jutun. Ajattelin, että äänitä saatana. Ehkä ymmärrätkin jotain. Sanoin silti ääneen, että sinulla on toki siihen oikeus. Pelkuri kun olen.

Minulle riitti kynä ja paperi, tuskin Kansan edustaja kuitenkaan mitään ikimuistoista kykenisi sanomaan.

Alun jälkeen tunnelma pikkuhiljaa keveni ja Kansan edustaja, jos ei nyt avautunut, niin vastaili muutenkin kuin murahtaen. Varsinainen apinamies. Hän intoutui varsinkin kuvissa, kuten Ihmiset, joilla ei ole sanallisesti annettavaa innostuvat. Hän kantaa retkotti isoa tukkia sahalla kuin tukkimies konsanaan.

Junttiutta parhaimmillaan, mutta se sai riittää. Kansan edustaja oli todellakin tavallinen sahuri virheineen ja vahvuuksineen, joka ei ymmärtänyt minkälaiseen vittumaiseen, teeskentelijöiden ja valehtijoidem kusiaispesään astui Eduskuntaan lähtiessään. Se hänelle armoksi annettakoon.