Kiertäjäpojan kynsissä!

Seison bussipysäkillä Paskalähiön keskustassa. Talvisen harmaana päivänä Ihmisiä kyhjöttää bussipysäkin alla siellä täällä muovikasseineen odottaen pääsyä tylsään kotielämäänsä. 

Kaikki katsovat lasittunein silmin eteensä, ikään kuin ketään muita ihmisiä ei olisi paikalla. Eikä olekaan. Jokainen Ihminen on yksin. Varsinaista Lama-aikaa Ihmisten päässäkin vuosikymmenestä toiseen.

Olen päässyt Lastenopetuslaitoksesta aiemmin. Olin myös saattanut karata ikkunasta perjantain viimeisenä matikantunnilla, kuten tapana oli. Minä Pelkurina perässä kun en uskaltanut yksinkään jäädä, mutta helpotuksen huokauksin pääsin usein kotiin Lastenopetuslaitoksesta ikkunan kautta.

Viimeisenä minut valittiin hirvityslajia eli Kauhupalloakin pelaamaan. Olin viimeinen Ihminen, jota haluttiin missään. Halusin tosin ulkopuolella kaikesta ja sitä toden totta olin.

Tuolloin Paskalähiössä vainosi ikäisiään Kiertäjänuorten jengi. Yksi näistä epeleistä pääsi yllättämään minut lakeijoineen.

Kiertäjäpoika oli saman tien potkimassa ja lyömässä. Olin ihmeissäni. Syy selvisi pian. Ryöstämässähän tämä pikkuepeli oli. Hän tunki kätensä taskuihini, mutta ei harmikseen löytänyt mitään muuta kuin sen 10 matkan pahvisen lipun sekä muutaman Vanhan markan.

Sehän ei kelvannut Kiertäjäpojalle. Hän kiroili, että vittuako riehut siinä. Niin hölmö en ollut, että sitä virhettä tekisin. Muutenhan nämä olisivat porukalla rusikoineet minut. Kiehuin raivosta, joka oli peitettävä. Taas kerran.

Aikansa riuhdottuaan hän paineli lakeijoidensa luokse. Kukaan Ihmisistä ei puuttunut tilanteeseen millään tavalla. He vain katselivat ympärilleen kuin typerät Hanhet. Tuolloin tajusin, ettei toisten ihmisten apuun ole koskaan luottamista. Lampaita he ovat.

Paskalähiössä eläminen oli jatkuvaa varuilla oloa. Vaikka tunsin ylemmyyttä paikan Rahvasta kohtaan tunsin myös alemmuutta. Ja Rahvasta he toden totta olivat. Tyhmiä. 

Mutta tiesin, että heillä oli koska tahansa valta nitistää minut väkivallallaan ja jo sen uhalla. En muista, että olisin ollut rentoutunut siellä oikein koskaan. Miten olisin voinut? Heidän takiaan minusta tuli jännittynyt ja onneton Paskiainen.