Vaimonhakureissulla Afrikassa!

Laulaja ja Turha Julkkis Tarmo Pasanen makasi vieressäni sängyssä kun heräsin. Nyt ei oltu sairaalassa vaan Afrikassa. Ja ei, emme olleet harrastaneet seksiä vaan sammuttu.

Olimme olleet Afrikan Maan mustassa yössä. Hotelli oli jo hieman kulahtanut bungalow-tyyppinen hotelli. Se taisi olla jopa sen nimikin. Tarmon, että minun hyvin selvänä auennut juttumatka oli rauennut ryyppäämiseksi.

Kaikista puheista huolimatta Tarmo oli ja on selvin päin hyvä tyyppi siitäkin huolimatta, että häntä syytettiin naisten hakkaajaksi. Julkkis on yleensä muuta kuin hänen annetaan ymmärtävän olevan Tarinoiden sepittäjien toimesta.

Tuolloin Tarmo oli eronnut kahdesta vaimostaan muutaman vuoden sisään. On siinä ollut urakkaa, kun kaikki eivät saa ensimmäistäkään vaimoa. 

Tarmo rehvasteli, etteivät ne ilman Tarmoa pärjää. Toden totta muutaman vuoden päästä molemmat heilastelivat uudestaan Tarmon kanssa. Vuoronperään. Joissakin on sitä jotain. Minussa ei.

Tällä reissulla olimme hakemassa Tarmon Afrikkalaista morsianta Pohjoiseen maahan. Tulematta jäi, vaikka kerran hän kävi Pohjoisessa maassa. Silloin laitettiin tyttö pulkkamäkeen. 

Tarmo kylläkin yritti tosissaan saada mustan morsiamensa Suomeen, vaikka ehti jo avioliittonsa aikana mennä kihloihin. Tarmo vaan oli ja on sen tyyppinen mies, joka ei jää odottelemaan.

Eipä tuo morsian tosin uskollisuudella ollut pilattu, jos ei Tarmokaan edes ”häämatkallaan”, sillä sellainen Juttu miehestä oli määrä kirjoittaa Lehteen. Se kyllä tuli tehdyksi, vaikka he olivat jo aikaisemmin naimisiin menneetkin.

Eukko meinaan viestitteli muiden Länsimiesten miesten jo uutta uhria ja vedätettävää vaanien. Asiaa ei varmaankaan auttanut 30 vuoden ikäero. Mustasukkainen Tarmo sai tuosta viestittelystä sitten raivarin, mutta ketään ei vedetty turpaan. Ei edes minua. Olen vain kerran saanut turpaani vailla omaa syytäni tietenkin.

Hotellin henkilökunta luuli minun olevan jonkinlainen Tarmon Esimies ja komensi minua laittamaan miehen ruotuun ennen kuin soittavat Miekkavartijat. Mutta mitäpä minä olisin asialle voinut. En kyllä myös halunnut Afrikan Maan Miekkavartijoita paikalle. Se olisi taatusti maksanut paljon lahjuksia.

Jo muutenkin Afrikan Maassa raivostutti, kun ei mihinkään voinut mennä, ettei lauma paikallisia olisi aina juossut perässä. Ystävällisyyttä riitti niin kauan kun annoit Vanhoja markkoja. Kiusallinen ja ahdistava paikka. Ihme kyllä selvisimme hengissä tuosta reissusta.

Minä laahauduin koneeseen ankara krapula päällä, Tarmo päätti vetäistä kunnon kännit lopuksi ja nukkui koko 9 tunnin lennon Pohjoisen maahan. Tällä kertaa ei öykkäröity.