Itsemurha Paskalähiössä!

Oli lauantai-iltapäivä Paskalähiössä joskus Lama-aikana. En muista vuodenaikaa, onko sillä väliäkään. Kaikki ne ovat samaa paskaa eri paketissa. 

Olin painunut huoneeseeni. Viikonloput olivat ainoa keino, joilla selvisin ilman Itsemurhaa Lastenopetuslaitoksesta. Silloin sain olla rauhassa. Sain vaipua unelmiin ja kirjoihin.Todellisuudessa ei juuri ollut mitään mieltä kohottavaa.

Tuolloin ei ollut Törkyverkkoa häiritsemässä kaikkea elämässä. Törkyverkko on tuonut rumuuden vieläkin rumemmaksi. Tuolloin kyllä tuli Puputyttö-videoita televisiosta iltamyöhään. Maa oli vapautumassa runkkareille.

Lueskelin huoneessani, joka oli tyypillinen Paskalähiön huone. Ei niiden ulkonäköä edes viitsi selittää. Jonnekin Ihmiset oli tungettava. Talvisin sisälle tunkeutui töihinsä lähtevien töitään inhoavien Ihmisten autojen bensan tympeä katku.

Minulla oli sentään sänky ja pöytä. Siinä se oli. Ja paljon Kirjaston kirjoja. Olin nörtti silloin, kun se oli vielä huono asia. 

Todennäköisesti luin kirjaa historiasta tai sotahistoriasta, joka kiinnosti minua erityisen paljon. Kuuntelin Smithsejä ja Nirvanaa. Kaukana pahasta maailmasta, luuserisankareiden ympäröimänä.

Minua kiinnosti Kolmas valtakunta ja Toinen Suuri sota. Päivän selvä hullu. Joskaan en natsi, ennemminkin stalinisti. Ihailin sotapäällikköjä, koska tiesin, etten itse pystyisi vahingoittamaan ketään. Minua sen sijaan vahingoitettiin auliisti ja suurta nautintoa kokien.

Huomasin ikkunasta ambulanssin kaartavan rapun eteen. Se ei ollut tavatonta. Paskalähiössä sattui ja tapahtui kaikenlaista.Näistäkin paskiaisista  valtion oli pidettävä huolta.

Siirryin tarkkailemaan ikkunaan. Vaikka en halunnut ollaan missään tekemisissä Paskalähiön ihmisten kanssa, olin utelias, on ihmisen luonto ottaa selvää, varsinkin kun verta voi olla luvassa.

Ambulanssin ovi on sen verran avoinna, että näen Miestä elvytettävän. Yllättävän kauan sitä jatkui. Ehkä jopa 20 minuuttia. Sitten ambulanssi kaartoi Mies mukanaan pois. 

Onneton paskiainen oli saanut tarpeekseen. Tapahtuma kiehtoi minua pitkään.  Tulikohan minusta siksi Tarinoiden kertoja tai oikeastaan Tarinoiden sepittäjä?

Myöhemmin kuulin, että naapurin Mies oli hirttänyt itsensä. En ollut koskaan tavannut häntä. Tuskin hänkään tiesi, kuka minä olin. Miksi olisi ja miksi olisin?

Jo tuolloin kuolema kiehtoi mieltäni. Nyt mietin kuolemaa jo lähes päivittäin.