Luostarissa

Istuskelen Luostarin varsin askeettisessa huoneessa. Täällä ei pauhaa jumputusmusiikki, eikä Törkytelevision alastomat deittiohjelmat. Ei mikään, mitä tämä maallinen paskamaailma on tuonut tullessaan.

Miten ihmeessä puoliretku Tarinoiden sepittäjä on tänne joutunut? Tähän kaikkeen on kyllä selitys.

Olin ollut tapaamassa kuuluisaa Tarinoiden kertojaa Heka Mikkeliä. Hänen kotipitäjänsä kulttuuriravintolaa uhkasi kolaaminen maan tasalle ja näin sitten tapahtuikin.

Kaikki tässä paskamaassa jyrätään, että saadaan se samanlainen vitun laatikkokauppa joka niemeen ja notkoon. Kaikkien on ajateltava ja tehtävä samalla tavalla.

Mikkelille kuulemma piti perinteisesti viedä Tulilientä tuliaisiksi haastattelureissulle, en edes juonut sitä etukäteen vaan minähän vein pullon ja sitä sitten tyhjenneltiin Hekan kanssa.

Lopulta kuvaaja talutti minut hotellihuoneeseen. Heka käveli haastattelusta voittajana kotiinsa. Uskomaton Tuliliemipää papalla.

Jälleen kerran ennen haastattelua olin älynnyt tehdä muistiinpanot selvin päin. Siinä vinkkiä Tarinoiden sepittäjän urasta haaveileville. Tee muistiinpanot selvinpäin, jos pystyt.

Sitten käyntiin kaatamassa ryypyt Hautausmaalla erään Kuuluisan Runoilijan haudalle. Suurimman osan ryyppypullosta tietenkin vedin kurkusta alas.

Nyt istuin ja mietin syntyjä syviä Luostarissa. Krapula iskee päälle. Taivaan Isän pelossa iskee pisto sydämeen. Onko tämä sitä mitä haluan? Saanko koskaan sitä, mitä olen odottanut? Ja mitä se on, jota olen odottanut?

Jumalanpalvelus ei sekään tuonut vastausta, kuten ei mikään muukaan.