Posken kuningashetki

Hotelli Hienon Peilisalissa oli käynnissä varsinainen Tarinoiden sepittäjien myllerrys. Kohutun Posken tiedotustilaisuus oli käsillä. Oli Posken kuningashetki.

Juontaja-kaunotar Pitkä Blondi purjehtii näyttävästi sisään ennen juontoaan Posken sisääntuloon. Hän olikin Salin kaunein nainen ja suurin kiinnostukseni tai ainakin katseeni hänessä. Poski ei minua juurikaan kiinnostanut.

Paikalla oli myös Titta Vainola, tunnettu Juorutoimittaja. Hänellä oli siitä mielenkiintoinen tapa, että hän halveksui avoimesti ihmisiä, joita ei pitänyt riittävän merkittävinä. 

Kerran hän oli jo ojentanut minua, kun en pitänyt hänelle ovea auki. Onneksi joku muu piti hänelle nyt ovea auki. Minä välttelin Eukkoa.

Tässä kaikessa oli Suuren maailman meininkiä, mikä Pohjoisen maan kaltaisessa pienessä maassa oli vähintäänkin huvittavaa. Tarinoiden sepittäjät olivat silti täpinöissään. Minä en.

Poski oli jopa antanut etukäteen porttikiellon eräälle Tarinoiden sepittäjälle, joka oli kirjoittanut hänen keskinkertaisesta ellei lapsellisesta Levystään ikävästi. Turhilla Julkkiksilla on monesti käsitys, että kaiken julkisuuden täytyisi olla positiivista. Eihän se niin mene muuta kuin Naisten lehdissä.

Istuin tuolilla ja katselin peilejä jo Juontaja-kaunottaren sijaan. Niitä todella riitti Salin nimen mukaisesti. Istuin kauemmas muista Tarinoiden sepittäjistä, kuten tapanani oli tiedotustilaisuuksissa.

Viihdyn omissa oloissani, enkä halunnut puhua Small talkia. Harva tosin minua edes lähestyi. En kuulunut Sepittäjien sisäpiiriin. Olin ollut aina ulkopuolinen. Jokin minussa on karkottanut ihmisiä. Oikeasti oudot, kuten minä, ovat pelottavia.

Posken haastatteluun oli varattu jokaiselle Sepittäjälle kaksi-kolme minuuttia aikaa. Naurettavaa. Mitä oikeasti ehdit tuossa ajassa kysyä? Ja jos käytät sen ikävään, mutta mielenkiintoiseen kysymykseen, Poski ottaisi jalat alleen. Sitten et saisi mitään juttua. Sitten olisi taas sepitettävä.

Viimein vuoroni koitti. Jotain ympäripyöreää sain aikaan. Mitä muuta tuollaisesta pelleilystä voisi odottaa?