Kengätön mies

Silloin tällöin jouduin Paskalähiöihin uudestaan juttua tekemään. Ei siinä sinänsä mitään.

Tiesinhän millaisia paskaläpiä ne ovat, toisin kuin Ison kaupungin Pravdan eliitti-tarinoiden sepittäjät, jotka ovat tulleet keskiluokkaisesta kodistaan kivasti Korkean koulun kautta moralisoimaan ja sättimään muita Pravdaansa.

No. Nyt olin köyhempääkin köyhemmän invalidin kämpässä. Sairauksia miehellä oli melkein enemmän kuin elinvuosia takana puhumattakaan elinvuosista, joita hänellä oli edessä.

Elämä Paskalähiöissä kuluttaa, niistä ei selviä kukaan hengissä, jos selviää ylipäätään kännistään.

Sairaat ja köyhät että sekaisin olevat olivat muutenkin erikoisalaani Tarinoiden sepittäjänä. Tiesinhän heistä kaiken. Olinhan itse sellainen jo muutaman vuoden päästä.

Miesraasulla ei ollut edes kuin yhdet kengät. Ei tosin minullakaan ole usein ollut useampaa paria kuin yksi kenkäpari. Mutta joka tapauksessa, asunnossa haisi sen verran paska ja ummehtuneisuus, ettei hänen elämänsä laadukasta ollut. Kaukana siitä.

Joku Valvoja vei tältä ressukalta vielä kaikki rahat. Nämä ahneet paskiaiset.

Taas kerran oli vaikea saada tyypistä mitään järjellistä ulos. 

Mikäs se olisi tehdessä jotain Törkytelevisiohaastattelua, niissä kun riittää pari lausahdusta, mutta tarinoiden sepittäminen on vittumaista hommaa, silloin kun ei saa mitään irti. Et voi paskaista kämppääkään kuvata sanoin koko sepityksen verran.

Myöhemmin kuulin, että heppu oli itkenyt kun sai sepitykseni käsiin. Eikä edes sen takia, että sepitys olisi ollut niin vitun huono, vaan hän itki, että joku kerrankin huomioi hänen elämänsä. Liian moni kuolee jättämättä mitään jälkeä.

Sitten hän kuolikin pian sepityksen julkaisun jälkeen. Taisi olla liikaa ukolle, kun oli koko ikänsä saanut paskaa ja sairauksia niskaansa ja joku oli edes hetken kiinnostunut.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lumipallosotaa

Ennustajalle silikonit!

Jouduin Mielisairaiden huoneeseen