Rumasatu

Herään Sairaiden huoneesta vessan lattialta. Huoneeni on tavallinen huone kliinisine hajuineen, joita kylläkin höysti vuoteenomana olevien huonekaverien piereskely ja tuskanhiki. Tuo cocktail taisi olla minulle liikaa. En ollut sitä pyytänyt. Olin ehtinyt painamaan Hoivaajan kutsunappia. Ympärilläni lattialla on kusta ja lavuaarissa verta sekä valkoista vaahtoa. Kaikki tämä on minusta lähtöisin.  Olin saanut jonkinlaisen kohtauksen. Juoppokramppi se ei voinut olla, sillä juomisesta on jo aikaa. Olin jopa jo selvinnyt. Kenties Kaatumatauti? En tiedä, kauanko olin maannut lattialla. Ehkä vain hetken. Ehkä minuutteja. Minähän olin tajuton. Sairaiden huoneeseen olin joutunut hengitysvaikeuksien takia. Keuhkoni olivat tulessa ja limassa yhtä aikaa. Henki ei kulkenut. Pidätyskykyni oli katoamassa. Kusin jo alleni, kun en ehtinyt edes sängystä kuselle. En pystynyt nukkumaan. Istuin ja yskin. Edes Tupakkaa en ollut polttanut ja se oli varma merkki siitä, että olin todella sairas....

Minut nostetaan Sairaiden huoneen vessan lattialta ylös. Yhtäkkiä ympärilläni on Ihmisiä kuin ilmaisia ämpäreitä olisi tarjolla. Olen hölmistynyt, olen jonkinlaisessa tajuttomuuden ja tietoisuuden välitilassa. En välitä. Eniten minua vituttaa kusi lattialla. Tajuntani oli useasti aiemmin lähtenyt kotona. Näinä tajuttomuuden hetkinä näin joskus hetkiä menneestä onnellisesta elämästä, jos sellaista koskaan nyt minulla oli. Tai ainakin onnelliseksi joskus maailman kuvittelin, kunnes tajusin, että kaiken oli määrä romahtaa. Sitten heräsin korinaani, tylyyn heräämiseen. Muutamaa viikkoa ennen Sairaiden huoneen keikkaa minulta lähti taju kaksi kertaa putkeen, kun hermostuin Valittajatätiin, joka kutsui minua aina sukunimelläni, sukunimeäni en teille kerro. Tämä täti oli täynnä vihaa minua kohtaan. En tiedä miksi.  En ymmärtänyt miksi, mutta moni muukin oli minua ylenkatsonut syistä, joita en saanut koskaan tietää tai en halunnut kuunnella. Olin ollut Ihmisten silmätikkuna, vaikka ...

Palataan tämän tekeleen tarinassa vuosikymmeniä taaksepäin.  Halusitte tai ette, niin nyt alkaa valittaminen kurjasta Lapsuudesta. Tiedän, tätä samaa paskaa ovat jo Tarinoiden kertojien Kirjat täynnä. Ne ovatkin vain sellaisten Tarinoiden kertojien tuotoksia, joille tärkeintä on kutsua itseään Tarinoiden kertojaksi. Minua Äidinkielenkaitsija jo kielsi haaveilemasta Tarinoiden kertojan urasta ja antoi Aineesta vitosen. Ihan vai vittuillakseen, koska voi.  En vain hölmö kerrasta uskonut vaan jatkan epätoivoisia yrityksiäni Tarinoiden kertojana. En ole ikinä uskonut mitään kerrasta vaan toistanut virheet kerta toisensa jälkeen. Minä en ole mikään vitun Tarinoiden kertoja, kunhan kirjoittelen Törkytelevision ohjelmien lomassa paskoja tarinoita. Tämä paskaläjä, jota Lastenopetuslaitokseksi kutsuttiin, oli Köyhän kaupungin kusisimpaan Paskalähiöön rakennettu joskus 1950-luvulla. Myöhemmin kun Köyhien lapsille annettiin mahdollisuus opiskella vähän enemmän, siitä tehtiin Laste...

Oloni tokenee Sairaiden huoneessa jo muutaman tunnin kuluttua. Kävely on heikkoa, mutta se onnistuu. Hoivaajat eivät tosin anna minun kävellä.  En ymmärrä miksi, kai se on sitä Sairaiden huoneen teeskentelyä, että potilas ei loukkaa itseään enempää. Ketään ei oikeasti kiinnosta hyvinvointisi vaan sinut halutaan ulos mahdollisimman nopeasti. Ei ketään kiinnosta oikeasti vittujakaan. Kunhan pääsevät selailemaan jotain Törkyverkon Rakastumispalstaa taukotilaan tai kikattamaan typerää Aviomiestään toisten Eukkojen kanssa. Minut on siirretty Tarkkailuosastolle. Siellä on entistä huonokuntoisempaa porukkaa. Koneet piipittävät raivokkaammin eikä henkilökunta istu kahvihuoneessa. Minun lisäkseni kukaan muu Potilaista ei tunnu olevan tässä maailmassa. Heillä on jo varattuna Taivasmatka taivaaseen, joillakin kenties Helvettiinkin.  Ihmiselle sentään annetaan mahdollisuus parantumiseen toisin kuin eläimille, jotka lopetetaan armotta. Ihmisen vain annetaan kitua kauemmin. Minulla...

Näen Lastenopetuslaitoksen ensimmäistä kertaa unessani Sairaiden huoneessa. Nehän väittävät, että käsittelemättömät ongelmat palaavat uniin. Totta vitussa palaavat. Jo Alalastenopetuslaitoksesta kävimme tutustumassa tähän Lastenopetuslaitokseen. Aistin jo silloin ongelmia, ja niitä toden totta tuli. En vain tiennyt Lapsi kun olin, kuinka vittumaisia ja ilkeitä paikkoja, että muistoja tämä Paskaäjä minuun toden totta raapisi. Pidin Alalastenopetuslaitoksesta. Siellä minua ymmärrettiin, eikä maailma ollut niin julma, kuten huomasin sen karmeimmalla tavalla kohta olevan. Siihen Uneen, unessa kuikuilin Lastenopetulaitoksen pitkillä käytävillä, aivan kuten oli mennyt oikeassakin elämässä. Vielä vittumaisempaa oli tutustua uusiin Luokkatovereihin. Sana Toveri on kyllä tässä suhteessa lähinnä vitsi. Toveruus oli yhtä kaukana tästä kuten toisesta Paskaläjäpaikasta eli Miesten koulusta. Mutta mentävä molempiin oli, kun muitakaan mahdollisuutta ei annettu. Ahdistus, kylmä hiki ja tuska ol...

Tiedän hyvin, etten kuole. En vielä, vaikka haluaisin.  Parantajat ovat epäilleet Keuhkoloppua, mutta siitäkään ei ole täyttä varmuutta. Keuhkot ovat tukkeutuneet syystä tai toisesta. Liikaa paskaa sitä on joutunut nielemään. Olisi mennyt edes jalka. Kohta pääsevät katkerat, orjatyötään ahkeroivat Mulkut moittimaan ja vaatimaan minua maksamaan Sairaiden huonelaskut itse. Millä vitulla minä niitäkin maksaisin. Pelko ja avuttomuus saavat käpertymään syvemmälle Sairaiden huoneen sänkyyn, vaikka en pysty nukkumaan, sillä keuhkot tukkeutuvat makuuasennossa. Vaivun samanlaiseen Unihorrokseen, jolla olin nukkunut ja selvinnyt useamman vuoden. En ollut nukkunut vuosikymmeneen. Sieluni ei antanut rauhaa varsinkaan öisin. Lääketiede Keuhkosuihkeineen pitää minut elossa. Tiedän sen, mutta kuinka kauan. Vuoden vai vuosikymmeniä? Jos tämä näin jatkuisi, ei olisi väliksikään. Minua ei päästetä edes yksin vessaan, koska sinne olin jo kerran tuupertunut. Toden totta, jaloilla on yhtä vaike...

Nyt mennään Sairaiden huoneesta Lehden aikoihin. Ne ovat oleellinen osa tätä surkeaa tekelettä. Kännissä useammin ja pahemmin kuin minä sekoillut Kansan edustaja oli ensimmäinen Lampaiden, jota Kansaksikin kutsutaan, tuntema kasvo, jota haastattelin Lehden Tarinoiden sepittäjänä.  Kansan edustaja oli jostain hikisestä Pikkupitäjästä ponnistanut Erikoisten suomalaisten puolueen riveistä Eduskuntaan. Ja vieläpä päässyt kiitos hölmön kansan. Sen jälkeen Mies oli pysynyt jos jonkinlaisen kohun myötä julkisuudessa. Näin on yhä edelleen, tosin Kansan edustaja on nyt poistunut Pohjoisesta maasta, kun Erikoiset antoivat potkut. Miestä ei ollut helppoa saada kiinni. Lopulta avustajan kautta sain yhteyden. Mies murahteli Kännykkäänsä jotain ja vihdoin sain selvää, että ”tule lauantaina sahalle sitten”. Saha tarkoittaa hänen sukunsa sahaa, jossa tämä tyyppi saa leikkiä machomiestä, vaikka on olevinaan uskovainen. Tuossa vaiheessa hänestä ei ollut tehty kovinkaan montaa asiallista Ju...

Nyt ihmettelette, että miksi vitussa aloin Tarinoiden sepittäjäksi, kun se kerran noin vaikeata on? Kerrottakoon jotain lisää tästä halpahintaisesta tragediasta. Niin, Ihminen on joskus lapsellinen ja hänellä on unelmia. Luulin, että Tarinoiden sepittäjä voisi tehdä jotain hyvää tai että tuosta joukkiosta olisi johonkin.  Ja olinhan jo epäonnistunut Tarinoiden kertojana ja Tarinoiden sepittäjä oli sitten seuraavana jonossa. Pettymys oli suuri kun totuus selvisi ja viimeinenkin typerä luottamus Ihmisjoukkoon hävisi. Lehteen hakeuduin siksi, että Lehti vastasi yhteydenottoihini, toisin kuin  nirppanokkaiset, mutta yhtä kaikki teeskentelevät lehdet eivät vastanneet. Minua ei haitannut se, että kyseessä oli Keltainen lehti. Pikemminkin päinvastoin. Nämä sentään olisivat rehellisiä Roskassaan toisin kun muut saunan uuniin sopivat julkaisut, jotka valehtelevat aivan samalla lailla, mutta näytellen siveää. Kaikki lehdet kuuluvat saunan uuniin, jos edes nykyään siellä palaisiva...

Seuraavaksi suunnistamme yhteen tragediani alkusyyhyn, Paskalähiöön.  Mikään tekele kun ei olisi mitään ilman ankeaa lapsuutta. Laskeutukaamme Paskalähiöön. Sidon farkkujani yhteen narulla ennen Lastenopetuslaitokseen lähtöä. Lähdin sinne vittuuntuneena ja ahdistuneena kuten jokaikinen aamu lähdin. Läksyjä en ole tehnyt, niin kuin en tehnyt kertaakaan koko laitoksen aikana. Ketään ei yksinkertaisesti kiinnostanut teinkö niitä vai en. Järjestelmälle yhdellä lapsella ei ole mitään merkitystä. Suljen kotioven ja laahaudun Linja-autopysäkille ja odotan autoa numero 13. Todellakin, epäonnen numero. Linja-autopysäkki nököttää harmaan Paskalähiön keskellä vastapäätä ruokakauppaa, josta jo krapulaiset hakivat aamulla Tuliliemiään. Paskalähiö ei ollut ulkonäöltään ankein, Ihmiset olivat. Lapsuudessani rumuus oli kauneutta, mutta ruma Paskalähiö oli, kuten kaikki vastaavat.  Varsinkin Lainasto oli minulle tärkeä, luin koko Lainaston läpi. Silloin ei ollut Törkyverkkoa aikaa verot...

Tiedän, että kohta on ruoka-aika. Sairaiden huoneen rutiinit kun oppii nopeasti. Syöminen ei ole tuonut minullr aikoihin. Vatsani on aivan liian kipeä. Jokainen suullinen sattuu niin kuin kaikki muukin sattuu. Koko Sairaiden huoneen olemassaolo perustuu syömiseen. Ei minulla ole nälkäkään, mutta syödessä tappaa hyvin aikaa.  Näin hyvin ja ennen kaikkea säännöllisesti en ole syönyt aikoihin, vaikka painoa on tullut. Pääosin paino lienee tullut Tuliliemestä ja Masennuksesta. HK:n Sinisestä ja roiskeläppäpizzoista. Köyhän eväät. Hoivaaja on Afrikan maasta. Hän on tullut hyvinkin paikkaamaan Pohjoisen maan asukkaiden haluttomuutta hoitaa toisiaan. Ei näitä täällä kiinnosta kenenkään auttaminen. Täällä oma itse on tärkein. Kaikki muu sen jälkeen. Niitä harvoja joita kiinnostaa, eivät saa siitä edes kunnon palkkaa. Hoivaaja hymyilee minulle. Olen kenties niitä harvoja, jotka koko osastolla jaksavat tai kykenevät reagoimaan. Ja Hoivaaja vielä harvinaisempi tapaus kun hymyilee potilaa...

Eräät hautajaiset liittyen Lastenopetuslaitokseen. En olisi ollenkaan halunnut lähteä, koska se tiesi ylimääräistä lauantaita typerien Teinien kanssa. Mutta eihän tuohon aikaan edes voinut viime hetkellä viestittää olevansa kipeänä, kun ei ollut Kännyköitä apuna pakoilussa. Lastenopetuslaitosta riivasi itsemurha-aalto. Teinejä kaatui kun heinää. Ajat olivat ankeat ja Pohjoinen maa Maailman onnettomin maa. Niin kuin se on vieläkin oikeasti. Ihmiset vain elävät valheessa. Enpä minä muiden murheista tiennyt tai välittänyt. Minulla oli omani. Lastenopetuslaitos oli minulle niin kova paikka, etten koskaan opiskellut myöhemmin mitään.  Kävin vaan Tarinakursseja, mutta niissäkin minua kiinnosti eniten niihin liittyvä ryyppääminen. Tarinoitani tai minua ei kukaan pitänyt minään.  Minua on ollut vaikea ymmärtää ja minä en ole ymmärtänyt ketään. Minut on musertanut jo se, että kengännauhani aukeavat pahemmista vastoinkäymisistä puhumattakaan. Hautajaiset olivat Köyhän kaupungin H...

Syksyinen iltapäivä Laman harmaana köyhässä Lastenopetuslaitoksessa. Päivä yksi muiden joukossa, kunnes alkoi tapahtua.Tai jotain joka päivä tapahtui, mutta en onneksi muista. Yleensä pahaa. Parin muun Tyypin kanssa seisoskelen urheilukentän laidalla. En tiedä miksi, kai minulle oli tullut heille jotain asiaa tai he olivat lyöttäytyneet väkisin seuraani. Useimmiten korkeintaan vittuilemaan minulle. Yhtäkkiä kauempaa porhaltaa Poika perässään lauma verenhimoisia Nuoria. Poika tarraa vieressäni olevaan Tyyppiin ja alkaa pieksää tätä. Ihmettelen mistä on kyse, mutta olen tyytyväinen, etten itse joudu uhriksi. En ala kyselemään. Väistyn kauemmaksi. Kaikki kävi niin nopeasti. Poika lentelee kuin räsynukke, kun tämä Miekkavartijan pojaksi tiedetty poika pieksee uhriaan. Voiko mitään naurettavampaa olla? Tätä jatkuu yllättävän kauan. Koska en jaksa katsella moista teurastusta, kävelen pois. Muut jäävät riemuitsemaan ja aivan oikeasti hurraamaan kuin verenhimoinen lynkkausjoukko paikall...

Olen Vanhassa vankilassa Pääkaupungissa. Ai miltäkö Vankila näyttää? Tämä näyttää todellakin Vankilalta. Sanan parhaimmassa tai pahimmassa merkityksessä. Ei, en ole hölmöillyt itseäni sentään Kiven sisään.Se puuttuu CV:ni yhä. Silloin tällöin teen Juttuja Konnista. He ovat mielenkiintoisempia kuin tavalliset Lampaat, joissa ei ole mitään kiinnostavaa, vaikka he itse näin luulevatkin. Konnat ovat mielenkiintoisia, eivätkä edes pelottavia Vankilassa. Edessäni istuu Kaksoismurhaaja. Hän kertoo saman Tarinan, jonka on kertonut jo monta kertaa. Kirjaan sen kiltisti ylös. Se Tarina kiinnostaa yhä Ihmisiä, joiden omassa Elämässä ei tapahdu mitään. Tämä siksi, että he eivät uskalla tehdä mitään.  Lapsenkasvoisena ja asiallisena Konnaa ei tosin uskoisi Kaksoismurhaajaksi ylipäätään, mutta ei minuakaan kukaan uskoisi Tarinoiden sepittäjäksi.  Ei hän ole mikään sekopäinen Huimausaineissa oleva Konna. Murhat ovat olleet niin sanotusti bisnestä, ei Tuliliemipäissään tai Mustasukkais...

Pohjoisen maan Toisen sodan alusta oli kulunut tasavuosia. Se sota, jonne Pohjoisen maan asukkaat lähtivät rytyyttämään Natsien kanssa Itäiseen maahan. Sen kunniaksi minut lähetettiin tekemään Juttua Lehteen Tuntemattoman Kersantin rykmentin taistelujen tiestä ympäri Menetettyä maata. Tuosta Juttukeikasta tulikin taistelujen tie minulle itsellenikin. Astuessani Linja-autoon se oli tietenkin täynnä Miehiä. Se ehkä yllätti, että osa oli kovassakin humalassa. Paluu entisaikojen Keppimatkoille. Matkanjärjestäjä ei todellakaan päässyt helpolla. Onnettomuudekseni saavuin viimeisenä Linja-autoon. Vain yksi paikka oli vapaana. Syykin selvisi pian. Vieressäni istui matkan vastenmielisin Tyyppi, joka aloitti vittuilun minulla välittömästi, eikä millään kauniilla tavalla. Todella vittumaistakin vittumaisempi tympeä vanha Ukko.  Hän haukkui minua Läskiksi ja kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla. No läski olinkin, mutta ei sitä viitsisi jatkuvasti kuunnella.Sinänsä olen tähän Elämässäni ...