Kuolema vierailee Paskalähiössä!

Eräät hautajaiset liittyen Lastenopetuslaitokseen.

En olisi ollenkaan halunnut lähteä, koska se tiesi ylimääräistä lauantaita typerien Teinien kanssa. Mutta eihän tuohon aikaan edes voinut viime hetkellä viestittää olevansa kipeänä, kun ei ollut Kännyköitä apuna pakoilussa.

Lastenopetuslaitosta riivasi itsemurha-aalto. Teinejä kaatui kun heinää. Ajat olivat ankeat ja Pohjoinen maa Maailman onnettomin maa. Niin kuin se on vieläkin oikeasti. Ihmiset vain elävät valheessa.

Enpä minä muiden murheista tiennyt tai välittänyt. Minulla oli omani. Lastenopetuslaitos oli minulle niin kova paikka, etten koskaan opiskellut myöhemmin mitään. 

Kävin vaan Tarinakursseja, mutta niissäkin minua kiinnosti eniten niihin liittyvä ryyppääminen. Tarinoitani tai minua ei kukaan pitänyt minään. 

Minua on ollut vaikea ymmärtää ja minä en ole ymmärtänyt ketään. Minut on musertanut jo se, että kengännauhani aukeavat pahemmista vastoinkäymisistä puhumattakaan.

Hautajaiset olivat Köyhän kaupungin Hautausmaalla. Sinne on haudattu melkein kaikki ja kaivettu ylöskin uusien hautojen tieltä. Kiirehän ne on kaivaa ylös, että lisää saa tilalle. Ihmisiä on aivan liikaa.

Minulla ei ollut lainkaan hienot vaatteet hautajaisiin. Ne tavalliset narulla sidotut farkut. Tiesin, että tästä ei seuraa hyvää, joku tulee huomauttamaan siitä. Ajattelinkin tätä asiaa pääosan hautajaisista.

Muistotilaisuudessa asiasta tietenkin joku huomauttikin hautajaisvaatteistani. Minullahan oli surkeat normaalit vaatteeni. Otin tuon vittuilun vastaan ilmeettömänä niin kuin aina, sillä tiesin, että kohta pääsen vapauteen koko tilaisuudesta.

Lopulta nämäkin hautajaiset haalistuivat pois ja uudet kuolleet astuvat tilalle.   Kuoleman pyörä pyöri Paskalähiössäkin.