Ongelmallinen vessakäynti!

Tiedän hyvin, etten kuole. En vielä, vaikka haluaisin. 

Parantajat ovat epäilleet Keuhkoloppua, mutta siitäkään ei ole täyttä varmuutta. Keuhkot ovat tukkeutuneet syystä tai toisesta. Liikaa paskaa sitä on joutunut nielemään. Olisi mennyt edes jalka.

Kohta pääsevät katkerat, orjatyötään ahkeroivat Mulkut moittimaan ja vaatimaan minua maksamaan Sairaiden huonelaskut itse. Millä vitulla minä niitäkin maksaisin.

Pelko ja avuttomuus saavat käpertymään syvemmälle Sairaiden huoneen sänkyyn, vaikka en pysty nukkumaan, sillä keuhkot tukkeutuvat makuuasennossa.

Vaivun samanlaiseen Unihorrokseen, jolla olin nukkunut ja selvinnyt useamman vuoden. En ollut nukkunut vuosikymmeneen. Sieluni ei antanut rauhaa varsinkaan öisin.

Lääketiede Keuhkosuihkeineen pitää minut elossa. Tiedän sen, mutta kuinka kauan. Vuoden vai vuosikymmeniä? Jos tämä näin jatkuisi, ei olisi väliksikään.

Minua ei päästetä edes yksin vessaan, koska sinne olin jo kerran tuupertunut. Toden totta, jaloilla on yhtä vaikea pysyä pystyssä kuin kännissä joskus. Olin saanut pahemman kohtauksen, kun itse olin edes kuvitellut. Leikkini sai jatkua yllättävän kauan.

On hankala suoriutua tarpeistaan, kun Hoivaaja seisoo oven takana. Yritä itse kusta jonkun tarkkaillessa. Hetkeä aiemmin olin yrittänyt suoriutua tarpeistani sairaalaverhojen suojissa, mutta ei siitä mitään tullut. Vain ujo pieru. Ja nämä Lääkkeet turvottavat lihavankin läskin umpeen.

Piippaus ja häly vaimenee vain yöksi. Happiletkukin ovat tiellä koko ajan. En oikein edes tunne, että se helpottaisi hengittämistäni, mutta näin laitteet minulle todistavat. Mittaristo kertoo kaiken tarvittavan elintoiminnoistani. Sielustani ei paskaakaan.

Lopulta suoriudun kusiurakasta. Kusi tulee. En tarvitse vaippoja luojan kiitos. Ne ovat vain niille Papoille, jotka eivät täällä itse pysty lopettamaan omia kärsimyksiään, vaikka halua olisi. 

Olen helpottunut kuin pikkupoika, kun kusi lopulta tuli.