Verenhimoinen pahoinpitely Lastenopetuslaitoksessa!

Syksyinen iltapäivä Laman harmaana köyhässä Lastenopetuslaitoksessa. Päivä yksi muiden joukossa, kunnes alkoi tapahtua.Tai jotain joka päivä tapahtui, mutta en onneksi muista. Yleensä pahaa.

Parin muun Tyypin kanssa seisoskelen urheilukentän laidalla. En tiedä miksi, kai minulle oli tullut heille jotain asiaa tai he olivat lyöttäytyneet väkisin seuraani. Useimmiten korkeintaan vittuilemaan minulle.

Yhtäkkiä kauempaa porhaltaa Poika perässään lauma verenhimoisia Nuoria. Poika tarraa vieressäni olevaan Tyyppiin ja alkaa pieksää tätä. Ihmettelen mistä on kyse, mutta olen tyytyväinen, etten itse joudu uhriksi. En ala kyselemään. Väistyn kauemmaksi. Kaikki kävi niin nopeasti.

Poika lentelee kuin räsynukke, kun tämä Miekkavartijan pojaksi tiedetty poika pieksee uhriaan. Voiko mitään naurettavampaa olla?

Tätä jatkuu yllättävän kauan. Koska en jaksa katsella moista teurastusta, kävelen pois. Muut jäävät riemuitsemaan ja aivan oikeasti hurraamaan kuin verenhimoinen lynkkausjoukko paikalle. Sellaisia nuoret ovat.

Pois tallustellessani vastaani tulee Lastenopetuslaitoksen Varapääkaitsija pesäpallomailan kanssa. Hän on ainoa, jolla on edes jonkinlaista auktoriteettia tässä paikassa. Itse asiassa hän ei kuulemma opetakaan vaan on Lastenopetuslaitoksen vartija ennen kuin vartijoita oli Lastenopetuslaitoksissa edes nähty.

Jupakka ei valitettavasti osaltani päättynyt tähän. Kiusatakseen jotkut ovat väittäneet minun vasikoineen tapauksen Varapääkaitsijalle. Sitten saan minäkin liikkua aikani peläten pieksämistäni, kunnes homma unohtuu. Kaikkeen tottuu ja kaikki unohtuu.

Miekkavartija-isä oli kuulemma retuuttanut poikansa pyytämään anteeksi uhriltaan. Sen koommin en tiedä, mistä tämä hullu sai päähänsä edes pahoinpidellä pojan. Syytä oli yhtä vähän kuin Vankiloissa.

Tappeluita riitti Lastenopetuslaitoksessa. Jos ei päivittäin, niin viikoittain. Useimmiten tietenkin niin, että porukalla käydään heikomman kimppuun. Minua ei ihme kyllä hakattu kunnolla koko kolmen vuoden aikana. Kamppaaminen käytävillä, töniminen olivat arkipäivää. Ei niitä oikeastaan edes pitänyt minään. Iva kuului asiaan. Pysyttelin varmuudeksi omissa oloissani.

Näin Lastenopetuslaitoksen sain näppeihini.