Rumasatu

Sairaiden huoneessa olo on tylsää. Pieni känni voisi auttaa. Se herättää ikuisesta koomastani. Minun ei tee Sairaiden huoneessa mieli Tulilientä, josta oli tullut minulle kirous, mutta ilman sitä en olisi uskaltanut tehdä mitään. Se, ettei minun tee mieli juoda, on pieni ihme. Yleensä kun ahdistus, pettymys, jännitys ja muut tunteet käyvät päälle, on aika tarttua pulloon. Tuliliemi on luotettavampi kuin ystävät ja se ei petä koskaan. Nyt tartun mehulasiin. Se, ettei minulla enää ole Vanhoja markkoja on tosin hillinnyt juomistani. Ei ne Kansan Edustajat niin kaukana ole totuudesta, kun nostavat Tuliliemen hintaa. Juopot pysyvät korotuksilla kurissa. Millä Juoppo joisi, jos sillä ei ole Vanhoja markkoja. Tuliliemii on ollut pysyvin ystäväni, joinakin hetkinä ainoa. Tiesin heti ensimmäisen ryypyn otettuani, että se olisi elämäni mittainen kaveri. Niin kliseiseltä kun se kuulostaa. Se on aiheuttanut elämäni noloimmat ja nöyryyttävimmät hetket, mutta sen ote minusta ei ole hervonnut.

Kaikenlaisia sepityksiä ja juttuja Tarinoiden sepittäjänä todella teinkin. Lehteen olisi tehtävä juttu Pääkaupungin Rakkauden myyjistä. Kukaan muu ei tietenkään suostunut.  Rakkauden myyjille riittää aina asiakkaita. Miehet ovat puutteessa vuosituhannesta riippumatta. Miehet ovat typeriä machoilijoita, joille pillu on tärkeäkin asia. Ja kun pillua ei saa, on sitä haettava Vanhojen markkojen kanssa oli se säälittävää tai ei. Olin jo jonkun aikaa vitkutellut saamaani Rakkauden myyjä-keikkaa, kuten minulla oli tapana tehdä, jos en jostain aiheesta kiinnostunut. En sentään vedonnut eettisiin syihin, koska etiikkaa ja moraalia minulla ei ollut eikä ole Mutta kuka nyt haluaisi lähteä Rakkauden myyjiä metsästämään Pääkaupungin yöhön? Minua ei lainkaan yllätä, ettei yksikään Lehden Tarinoiden sepittäjä suostunut sitä tekemään. Menisihän siinä koko yö ja vielä viikonloppuna. Rakkauden myyjät kun eivät päivystä virka-aikana. Jos kadulta haluaa Rakkauden myyjän, kuten eräs humalainen Kansan

Oli lauantai-iltapäivä Paskalähiössä joskus Lama-aikana. En muista vuodenaikaa, onko sillä väliäkään. Kaikki ne ovat samaa paskaa eri paketissa.  Olin painunut huoneeseeni. Viikonloput olivat ainoa keino, joilla selvisin ilman Itsemurhaa Lastenopetuslaitoksesta. Silloin sain olla rauhassa. Sain vaipua unelmiin ja kirjoihin.Todellisuudessa ei juuri ollut mitään mieltä kohottavaa. Tuolloin ei ollut Törkyverkkoa häiritsemässä kaikkea elämässä. Törkyverkko on tuonut rumuuden vieläkin rumemmaksi. Tuolloin kyllä tuli Puputyttö-videoita televisiosta iltamyöhään. Maa oli vapautumassa runkkareille. Lueskelin huoneessani, joka oli tyypillinen Paskalähiön huone. Ei niiden ulkonäköä edes viitsi selittää. Jonnekin Ihmiset oli tungettava. Talvisin sisälle tunkeutui töihinsä lähtevien töitään inhoavien Ihmisten autojen bensan tympeä katku. Minulla oli sentään sänky ja pöytä. Siinä se oli. Ja paljon Kirjaston kirjoja. Olin nörtti silloin, kun se oli vielä huono asia.  Todennäköisesti luin kirjaa

Ennustaja Carole Ellen oli kova sana Törkytelevisiossa. Yhdessä vaiheessa kaikki Lehdet halusivat kirjoittaa hänestä, niin myös Lehti. Nyt on kadonnut olemasta Turha Julkkis, mikä on tietenkin vain hyvä asia. Yleensä se menee näin, kaikki haluavat kirjoittaa saman tarinan samasta Ihmisestä. Helvetin typerää. Ikään kuin ihmiset eivät olisi lukeneet samaa juttua uudelleen jo jostakin toisesta Lehdestä. Mutta eihän sillä mitään väliä ole, millä olisi? Ja Carolehan tykkäsi kertoa ainakin julkisuuden alkuhuumassa. Lukuisat lapset ja Hulttiomies, joka karkasi ja jätti Carolen rahattomana yksin lukuisten lasten kanssa. Sitten Carole katosi, kunnes päätti jälleen palata. Nyt hän oli palannut silikonit mielessään. Hän halusi itselleen todella isot silikonirinnat ja rasvaimun. Ehkä hän ennusti silikoninsa, sillä hän todella tekikin Lehdellekin ennustajan hommia sen jälkeen kun edeltäjälle oli tylysti annettu potkut kirjeitse. Jotkut typerykset kun uskovat diipadaapaan mitä heille syöte

Hotelli Hienon Peilisalissa oli käynnissä varsinainen Tarinoiden sepittäjien myllerrys. Kohutun Posken tiedotustilaisuus oli käsillä. Oli Posken kuningashetki. Juontaja-kaunotar Pitkä Blondi purjehtii näyttävästi sisään ennen juontoaan Posken sisääntuloon. Hän olikin Salin kaunein nainen ja suurin kiinnostukseni tai ainakin katseeni hänessä. Poski ei minua juurikaan kiinnostanut. Paikalla oli myös Titta Vainola, tunnettu Juorutoimittaja. Hänellä oli siitä mielenkiintoinen tapa, että hän halveksui avoimesti ihmisiä, joita ei pitänyt riittävän merkittävinä.  Kerran hän oli jo ojentanut minua, kun en pitänyt hänelle ovea auki. Onneksi joku muu piti hänelle nyt ovea auki. Minä välttelin Eukkoa. Tässä kaikessa oli Suuren maailman meininkiä, mikä Pohjoisen maan kaltaisessa pienessä maassa oli vähintäänkin huvittavaa. Tarinoiden sepittäjät olivat silti täpinöissään. Minä en. Poski oli jopa antanut etukäteen porttikiellon eräälle Tarinoiden sepittäjälle, joka oli kirjoittanut hänen keski