Parantaja uhkailee!

Keuhkoparantaja porhaltaa taas muutaman minuutin pituiselle kierrolleen ja muut seuraavat lakeijoina jälleen perässä.

Orjailijoita ovat täälläkin kuten muuallakin muka Maailman onnellisemmassa maassa. Vitut sanon minä siitä onnellisuudesta. Onnettomin maa tämä Pohjoinen maa on, vaikka luojan kiitos ei köyhin. 

Vapauden maassa olisin jo kadulla ja kuollut. Täällä voi sentään kitistä ja vittuilla kaikille. Ja Yhteiskunta vielä pitää hengissä. Vielä.

Minun kohdallani seurueen pysähdykset ovat yleensä lyhyitä. Kuten aina, yritän olla, että hyvinhän tässä pyyhkii. Ja vitut pyyhkii.

Parantaja tuumaa, että Tupakanpoltto olisi lopetettava. Mietin, että ei kai. Minun tapauksessani tupakoinnin aloittamista voi sanoa jo tyhmyydeksi. Aloitin sen päälle kaksikymmentävuotiaana. Sitten sitä on mennytkin, kuten Tulilientä. 

Oikeastaan missään en ole täysin onnistunut tai jos olen, olen itse pilannut kaiken. Ainoastaan addiktioita olen ollut lahjakas keräämään.

Parantaja jatkaa pelotteluaan yhä ja uhoaa, että jos et lopeta, olet taas täällä vuoden parin päästä. Sinun Keuhkoistasi osa on jo tuhoutunut. Jos saat happiletkun pysyvästi sinua ei voida enää edes leikata, koska sinua ei voida nukuttaa, et välttämättä heräisi.

En tainnut ymmärtää ihan täysin, koska en ymmärtänyt logiikkaa. Elän jo nukutettuna. Elämän nukuttamana.

Parantaja jatkaa vielä hetken saarnaansa, joka hänen on virkansa vuoksi tehtävä. Tiedän, että kohtaloni on hänelle muuten yhdentekevä. Mutisen jotain vastaukseksi, että näinhän se on. Sairaiden huoneessa polttaminen on tehty lähes mahdottomaksi, joten se ei edes onnistuisi kuin sitkeimmiltä potilailta.

En oikein ole vakuuttunut, että haluanko elää kauan. En tosin halua tukehtua. Kuka haluaisi? Se on brutaali tapa kuolla hiljaa pois nukkumiseen verrattuna, mutta sellainen tapa lähteä suodaan vain harvoille. Hyville ihmisille.