Onnettomat Kaitsijat!

Lastenopetuslaitoksen Siistijällä oli kähisevä ääni kuin vanhalla Juopolla. Sehän hän saattoi olla. Tuolloin minulla oli vielä varaa kritisoida Juoppoja, mutta ei ole enää.

Eukko kähisee pitkän käytävän toisessa päässä. Jokainen kerta kun odotin pääsyä kemian tunnille. Ilmeisesti aikataulut osuivat yksiin.

Olimme katselleet koko lukukauden videoita kemian tunnilla. Edellisellä lukukaudella saimme katsoa vapaasti kokeiden vastaukset kirjasta. 

Siitäkin huolimatta heikoimmat eivät pärjänneet. Kertoo jotain sen paikan tasosta ja joidenkin tyhmyydestä. Millainen ihminen ei pärjää kokeissa, jos hänellä on oppikirjakin käytettävissä.

Kaitsijalle ei voinut olla vihainenkaan. Hän oli Vanha Mies, joka odotti eläkkeelle pääsyä. Ihme jos on enää elossakaan. Ei hän halunnut tapella Kakaroiden kanssa. Hän halusi, että Kakarat pitäisivät hänestä. Viimeiset vuodet Kaitsijana olisivat näin helpompia.

Nyt oli Kaitsija vaihtunut. Tämän uuden päälle oli tapana räkiä, kun hän askelsi teryleenihousuissaan rappuja ylös. Häneltä puuttui toinen korva, joten häntä kutsuttiin tietenkin Korvaksi.

Miehellä ei ollut minkäänlaista auktoriteettia, jos kenelläkään muullakaan siinä paikassa. Ihmettelin, miten hän oli päässyt Kaitsijaksi. Lastenopetuslaitoksen kaltaiseen paikkaan huolittiin todennäköisesti kaikki Kaitsijaksi, varaa kun ei ollut valita. Tervetuloa vaan lasten ahdistelijat ja mielipuolet että korvapuolet.

Liidut ja taulusienet viuhuvat pääni ylitse. Vettä lentää sienien mukana ympäri luokkaa. Koko taulun etumus on täynnä liitupölyä. Kaitsija sössöttää matematiikan termejä samalla kun häneen osuu sieniä ja liituja. En voi kuin nauraa niin paljon kuin pystyn. Nauran helpottunutta naurua. Ivaa, että jotain toista kunnioitetaan yhtä vähän kuin minua.

Myöhemmin jo päästyäni Lastenopetuslaitoksesta näin tuon saman miehen höpisevän itsekseen junassa. Lastenopetuslaitos ja eritoten sen. Oppilaat olivat murtanut hänet. 

Se paikka mursi kenet tahansa, joilla ei ole voimaa tai sielua tapella vastaan.