Nautin Tappoelokuvasta!

Raaka Tappoelokuva pyöri Lastenopetuslaitoksen historian tunnilla. Suurin osa Oppilaista istui pulpeteissaan rötköttäen väsyneen ja kyllästyneen näköisinä kuten aina. 

Osalle lukeminen ja kirjoittaminenkin on vaikeaa. Niin kai minullekin, kun ei niitä taitoja ollut kunnolla edes opetettu. Melkein kaikki olen oppinut itse. Hyvässä ja pahassa. 

Mikään ei ole vittumaisemman näköistä kuin tylsistynyt ja riidanhaluinen Teini. Ja sitähän he ovat kaikki. Oppilaat eivät olleet kiitollisia opin mahdollisuuksistaan. He eivät ole kiitollisia mistään.

En muista miksi Tappoelokuva pyöri, meillä taisi olla lupa tuoda tuolloin Suosikkieläväkuva tunnille. Minun suosikkieläväkuvani oli tämä mainitsemani Elävä kuva ja sen toin sitten tunnille. Äärimmäisen raaka kuvaus Tappajista koulutusleirillä ja sen jälkeen tositoimissa itse Tappotantereella.

Nautin Oppilaiden kiusallisista hetkistä heidän katsoessa Elävää kuvaa. Minulle tämä oli ilon hetki. Ilon Ihmiset olivat jo vieneet minulta pois. Olin sairas Tyyppi. Elävän kuvan kautta sain iloa, raivoa, ahdistusta, pettymystä. Tunnen edes jotain.

Sen Elävän kuvan väkivalta oli minun väkivaltaani. Olin täynnä väkivaltaa, mutta en uskaltanut antaa sen purkautua kuin itseeni. Pidin itseäni jonkinlaisena väärinymmärrettynä nerona, vaikka todellisuudessa olin täysin keskinkertainen. Hullu poika.