Entinen Suuruus!

Entinen Suuruus suunnitteli uutta kirjaa, joka ei koskaan ilmestynyt. Kukaan ei enää suostunut julkaisemaan hänen kirjojaan niin kuin ei minunkaan.

Istuimme Tunnetussa Taiteilijaravintolassa. Jostain syystä Suuruudella oli varaa istua siellä, vaikka hänellä oli vain miljoonia Vanhoja markkoja velkaa. Yksi Tuliliemituoppi maksoi kyseisessä ylihintaisessa paikassa vuosia sitten jo melkein 10 Vanhaa markkaa. Silloin maksoin oluet molemmille Firman pussista.

Juttu sujui soljuvasti, sillä Suuruutta miellytti kysymykseni hänen kirjoistaan. Hän ilmiselvästi koki velvollisuudekseen Vanhempana Miehenä opastaa minua elämässä. Eihän tuo ollut minulta pois.

Tosin minua on turha kenenkään neuvoa. En kuuntele ja yleensä toistan kaikki virheet uudelleen ja uudelleen.

Kaikesta näki, että Suuruuden suuruuden päivät olivat jääneet sinne Rikkaalle Vuosikymmenelle. Hänen kävelynsä oli surullista katkokävelyä hyvästellessämme.

Ystävät olivat kaikonneet. Jos Suuruudesta tehtiinkin Juttu, niin siinä oli miehen sen hetken kurjuus pääosassa. Kurjuudessa hän kuolikin. Unohdettuna. Maailma on julma, varsinkin Tarinoiden kertojille.

Suuruus vielä yritti sentään luoda henkeä uuteen nousuunsa. Hän sanoi olevansa Toinen Mies. Hänellä oli nuorempi naimisissa oleva Eukko, mutta hän ei halunnut julkisuudessa näyttäytyä Suuruuden kanssa. En ihmetellyt. Kutsuja Seurapiireihin ei ollut Suuruuden kautta luvassa.

Naamani pysyi peruslukemilla. Mietin, että mitä tämä Eukko Suuruudesta haluaa. Ehkä vanha maine sai vielä jonkun Turhan Julkkiksen kipeän naisen innostumaan. Ota näistä selvää.

Katsoessani Suuruuden könkkäävän Rikkaiden kaupungin uumeniin pieneen Itsemurhayksiöönsä ajattelin, että ethän anna Jumala minulle käydä noin. Näinhän minulle tosin tulee käymään.

Myöhemmin Suuruudesta tehtiin juttu Lehteen roskapussien keskellä Itsemurhayksiössään. Päänsä lyönyt Suuruus oli menettänyt pelin lopullisesti.