Elämäni ei kiinnosta edes Sairaiden huoneessa!

Kaverini K tuo ATK:ni kotoani Sairaiden huoneeseen. K on harvoja ystäviäni. Hän istuu hetken tapaamishuoneessa. Kauhuviruksen aikana ei kauan edes saa istua tapaamassa Potilaita Sairaiden huoneessa. Saati sitten Keuhkosairaiden osastolla. 

K lähtee ja painelen tietokoneen kanssa huoneeseen. Menen huoneeseeni lukemaan sähköposteja, Muut ukot kuorsaavat, mitään muuta he eivät tee, paitsi syövät ja joskus piereskelevät. 

Ei mitään mielenkiintoista. Naamakirjassa kiinnostus sairaalassa olooni on jo laantunut, jos sitä on ollutkaan. Olen täysin yksin, vaikka Sairaiden huoneessa ei voi olla yksin. Ei siellä ainakaan kirjoittaa pysty.

Ja miksi ihmisten pitäisikään olla kiinnostunut elämästäni. Enhän minäkään ole heidän elämästään muuten kiinnostunut muuta kuin negatiivisessa mielessä, mutta harvoin he tarjoavat mitään ikävää ilokseni.Minulla taas ei ole mitään muuta kuin ikävää tarjolla Naamakirjan lumemaailmaan.

En osaa liioitella tai menen aina liian pitkälle. Tarinastani puuttuu mukavuus ja tragediat ovat vääränlaisia. En osaa teeskennellä, enkä ottaa osaa. Olen muusta maailmasta erillään ja yritän pärjätä vähäisellä ymmärrykselläni ihmisyydestä.

Sairaudestani he eivät ole kiinnostuneet, sen sijaan heitä olisi kiinnostanut kun alapäätäni leikattiin vain vähän ennen potkujani ja kuinka olin kivuissa kuunnellessani tiedonantoa potkuistani. Sukukalleuteni oli tulessa kuukausia, koska en malttanut olla juomatta ja polttamatta. Käyttö Kalleudelle on sittemmin ollutkin vähäistä. Hyvä niin.

Niin. Enhän minäkään ole heidän elämästään kiinnostunut, paitsi kateutta ja katkeruutta tunnen onnellisista perhekuvista ja menestyksestä työelämässä. Tiedän toki, että ne ovat valetta. Aito ihminen on nykyisin yhtä harvinaista kuin onnellinen avioliitto. Painukoot vittuun.

Pyöräytän Videotuubin käyntiin. Se tyrkyttää tavanomaisia roskavideoitaan tai niitä videoita, joista Videotuubille on maksettu.

Laitan pyörimään Tuntematon Kersantti-videon. Sen, jossa sotilaat juoksevat Itäisen maan sotilaita karkuun perääntymisvaiheessa.

Niin. Olen aina pitänyt häviämisestä ja hymyilen jo.