Uskonmiehen juttusilla!

Tilanne oli jo mennyt sellaiseksi, että olin menossa Uskonmiehen puheille. Ei, kukaan ei ollut kuollut. Tai no, itselläni se oli jo lähellä.

Ajattelin, että Uskonmies auttaisi sieluni tuskissa. Niitähän minulla riitti ja riittää. Kuolemankin taakse. Olin tosin epävarma, kykenisikö auttamaan minua. Kaikkien vähiten pystyn itse auttamaan itseäni, mitä nykyään neuvotaan Lampaille sielun tuskii, ettö yksin on selvittävä.

Siispä marssin Uskonmiehen puheille ilman enempää paskanjauhamista. Olin jopa kohtuullisessa kunnossa.

Krapula oli vain lievä. Sen verran minussakin oli pyhyyttä, etten kehdannut kännissä mennä Uskonmiehen puheille. Juuri muualla se ei ole haitannut. 

Tosin mitä se olisi haitannut, kun Kauhuviruksen vallitessa jokaisen oli pidettävä kuonokoppaa.

Koska Uskonmies oli ollut pappina Paskalähiöissäkin, niin kyllä hän tiesi, mitä kaltaistani reppanaa vaivasi.

Maailma potkinut päähän etc. Hän ei kuitenkaan tuominnut, ei kysellyt tilejä ja kuitteja. Kunhan saan itseni järjestykseen, päätän kääntyä uskoon. Uskonnolla ei ole väliä. Silloin ei tarvitsisi olla kännissäkään. Kun olisi muutenkin onnellinen.

Uskonmies antoi 20 Vanhaa markkaa omistaan vielä mukaan. Miksiköhän Kirkkoa haukutaan? Sossusta kun ei saanut penniäkään.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jouduin Mielisairaiden huoneeseen!

Olen tehnyt joitakin Juttuja, joista en ole ylpeä. Sellaisen päällä olin Mielisairaiden huoneessa. Olin tapaamassa Sari Sirkuttajaa, entistä formulakuskin heilaa ja monen muun heilaa sekä Kohujulkkista. Nyt hän oli Mielisairaiden huoneessa. Syitä en kysellyt, miksi hän oli siellä, hän kertoi ne itse ja kyllä ne näkikin. Hän puhui hitaasti, aivan kuin olisi toisessa maailmassa. Niinhän hän olikin lääkkeiden takia. Hidas kuin etana. Lääkkeet turruttavat hulluuden, mutta ne hävittävät myös ihmisen. Jo aiemmin olin vieraillut Sirkuttajan kotona. Melkein pelästyin. Koko asunto oli pimeä. En tiedä olivatko lamput palaneet vai sähköt katkaistu maksamattomien laskujen takia. Levottomat, hoitamattomat koirat juoksivat jaloissa. Kävely hänen kotinsa lähellä Pääkaupungin Itäisessä paskalähiössä ei yhtään helpottanut. Pimeänä sekin. Ahdistava paikka, jossa todella sai pelätä nurkissa vetelehteleviä ihmisvarjoja. Sääliksi kävi, kun Sirkuttaja luuli edelleen kelpaavansa Alastonkuviin. Kyllä, j
Lue lisää »

Jouduin Luostariin!

Istuskelen Luostarin varsin askeettisessa huoneessa. Täällä ei pauhaa jumputusmusiikki, eikä Törkytelevision alastomat deittiohjelmat. Ei mikään, mitä tämä maallinen paskamaailma on tuonut tullessaan. Miten ihmeessä puoliretku Tarinoiden sepittäjä on tänne joutunut? Tähän kaikkeen on kyllä selitys. Olin ollut tapaamassa kuuluisaa Tarinoiden kertojaa Heka Mikkeliä . Hänen kotipitäjänsä kulttuuriravintolaa uhkasi kolaaminen maan tasalle ja näin sitten tapahtuikin. Kaikki tässä paskamaassa jyrätään, että saadaan se samanlainen vitun laatikkokauppa joka niemeen ja notkoon. Kaikkien on ajateltava ja tehtävä samalla tavalla. Mikkelille kuulemma piti perinteisesti viedä Tulilientä tuliaisiksi haastattelureissulle, en edes juonut sitä etukäteen vaan minähän vein pullon ja sitä sitten tyhjenneltiin Hekan kanssa. Lopulta kuvaaja talutti minut hotellihuoneeseen. Heka käveli haastattelusta voittajana kotiinsa. Uskomaton Tuliliemipää papalla. Jälleen kerran ennen haastattelua olin äly
Lue lisää »

Prologi!

Minulla tai nimelläni ei ole merkitystä.  Asun yksin Pohjoisessa maassa. Olen yhtä vihattu, rakastettu ja mitäänsanomaton kuin kaikki muutkin. Olen oman itseni pahin vihollinen, vasta sitten tulevat muut Vihaajat.  Siinä ihmiset ovat oikeassa, minä en todellakaan halua olla laumassa juoksemassa minkään perässä heidän mukanaan. Typerät Ihmiset, Orjailijat.  Olen yksin, koska halusin näin. Minä en pidä Ihmisistä, en kenestäkään. En pysty luottamaan Ihmisiin, en halua olla heidän seurassaan. En pidä Ukoista, en Eukoista. En pidä Maailmansyleilijöistä enkä Rajojensulkijoista. En pidä Ihmisistä. Joten kenenkään ei tarvitse pahoittaa mieltään. He ovat petollisia, julmiakin. Ihmiskunta on rappeutunut sielultaan ja moraali romahtanut. Niin minäkin. Olen kuin avoin haava kuolevassa sielussa. En ole Ihmisvihaaja, vältän vain Ihmisten seuraa, vaikka samaan aikaan haluan huomiota ja pelkään sitä. Minulla oli tai ei ole mitään tarkoitusta Elämässä. Olin liian kiltti ja kiltteyteni takia olen
Lue lisää »