Piinallinen Leirilaitos

Lastenopetuslaitoksessa oli piinallinen tapa viedä luokkani joka kevät Leirilaitokseen. Se satutti, sillä olin onnistunut välttämään ripillemenon ja kaikki muut velvollisuudet, mihin yhteiskunta yritti minua saada. Mutta tästä en päässyt luikertelemaan.

Minä tietenkin pelkäsin ja inhosin hetkeä kuin ruttoa. Moukkien kanssa oli vietettävä vielä, jos ei nyt vapaaehtoisesti, niin ainakin pakolla vapaa-aikaa.

Leirilaitos oli, ironista kyllä, vanhassa Lastenopetuslaitoksessa, jossain hevon vitun kuusessa. Läheltä kulkivat junat suoraan Itäiseen maahan. Majoittuminen kaikkien viheliäisten kakaroiden kanssa entisissä luokkahuoneissa.

Sitten nämä idiootit saivat päähänsä mennä ryyppäämään Tulilientä salaa. Teini ei varmaankaan paljastu humalatilasta aikuiselle. Kun eivät ne voineet siellä metsässä koko yötäkään olla.

Luokan häiriköt oli siirretty jo Tarkkailuluokalle aiemmin, niin nämä nörtitkin rohkaistuivat isottelemaan. Häiriköillä oli sentään munaa jättäytyä tästä yhteiskunnan pelleilystä pois jo aiemmin. Minulla valitettavasti ei. Vasta aikuisena, liian myöhään.

Minä en tietenkään moiseen osallistunut. Ei sillä, etteikö Tuliliemi olisi maistunut, mutta tiesin, miten tuollaisessa touhussa käy. Sitten nämä pellet vollottavat vielä Kaitsijalle, että älä soita kotiin, jäätyään kiinni.

Mitä vittua nyt ne luulisivat Kaitsijan tekevän. Amatöörit riehuivat vielä yön laskuhumalassaan, kun eivät osaa itseään edes sammuksiin juoda.

Olin onnellinen, ettei minuun kotiini soitettu. Halusin pitää hinnalla millä hyvänsä Lastenopetuslaitoksen ja Kodin erossa toisistaan. Tuohon aikaan se vielä onnistui, kun ei ollut vittumaista Törkyverkkoa.

Kaitsija oli harvoja ihmisiä, joista pidin Lastenopetuslaitoksessa. Hän opetti Historiaa ja hänen kanssaan saattoi keskustella. Muita kakaroita tietenkin vitutti, kun tiesin asioista ja yrittivät saada minut lannistumaan hinnalla millä hyvänsä. Eivät onnistuneet. Onnistuivat vasta myöhemmin.

Kerran tuo Kaitsijaraukka kutsui luokkani kakarat jopa luokseen Rikkaaseen kaupunginosaan käymään. Nämä tietenkin riehuivat sielläkin. En ymmärrä vieläkään, miksi Kaitsija tuli Rikkaasta kaupunginosasta töihin jokapäivä Lastenopetuslaitokseen Paskalähiöön. Hänen täytyi olla masokisti.

Nössykät taisivat saada kotiarestia. Minua taas pyydettiin kotona suorastaan lähtemään ulos, mutta en halunnut viettää yhtään minuuttia kusipäänuorten kanssa. Mielummin runkkailin vaikka kotona Kaupan alusvaatekuvastoja selaillen.