Naapurin Aikamiespoika

Kaikki ikimuistoinen tapahtuu kännissä tai sitten kun joku toinen on kännissä. Naapurin Aikamiespoika on taas kännissä. Hän on tuurijuoppo.

Muuten puunaa autoaan ja käy ties missä mökillään, mutta aina välillä viinapirulainen iskee ja myös Aikamiespoika iskee juttusille ja uhoamaan.

Jälleen hän kehuu, kuinka tuota omaisuutta on tullut. Haukkuu sukulaisiaan, jotka ovat persaukisia ja pummaavat häneltä Vanhoja markkoja. No, he eivät sentään asu äitinsä kanssa noin 60-vuotiaana ja vittuille ventovieraalle kännipäissään.

Minulla on krapula taas kerran. Mietin epätoivoisesti kuinka saada mies pois kimpustani höpisemästä.

Yskäkohtauksia pukkaa koko ajan. Sairaiden huone on jo lähellä. Ukko vain jatkaa kehumistaan. Voi vittu.

Minulle on yksi hailee kuka omistaa mitäkin. Se ei ole koskaan kiinnostanut minua. Olen onnellinen, että minulla on Vanhoja markkoja kaljaan. Hyvä juttu.

Mutta kyllä tämä naapuri yläkerran akan voittaa, joka vihaa minua ja vainoaa tupakanpoltosta. Mitenköhän tämä haahka on pärjännyt ennen, jolloin kaikki polttivat?

Se on sellainen tyypillinen suomalainen tasaisen harmaa valittaja-akka. Sellaisten takia en halua koskaan olla naapurien kanssa missään tekemisissä. Näitä katkeria akkoja riittää ja ne eivät tunne edes kuolevan millään vaan elävät ikuisuuden.

Palataan taas Aikamiespoikaan. Lopulta uusi uhri kävelee näyttämölle. Pääsen yskää pidätellen kaljakauppaan. Kalja auttaa. Se auttaa kaikkiin vaivoihin. Rauhoittaa, vie kivut ja vitutuksen. Oi ihana kalja.