Kännissä Eteläisen maan lautalla

Lisää kännisekoilua. Sitä ei ole koskaan riittävästi.

Makaan sammuneena Eteläisen maan lautan käytävällä. Onneksi en sentään Tuliliemikaupan eteen ole sammunut.

Kunhan tokenen, huomaan missä olen nokosia ottanut. Ihme kyllä kukaan ei ole minua edes yrittänyt herätellä. On siinä ollut ihmisillä hauskaa naureskella juopporassulle.

Matkustan lautalla takaisin Pohjoisen maahan Eteläisen maan Pääkaupungista. Seuraa kunnon juopottelutarina. Niitähän tässä tekeleessä riittää. Täytyyhän teidän tietää, millaista juopottelu on, jos ette ole itse kokeilleet.

Mutta hetken kestää vielä ennen kuin pääsen lautalle asti. Sillä ankara humalatila oli estää laivalle pääsyni. Ei kylläkään henkilökunnan toimesta. Ei ensimmäistä, eikä viimeistä kertaa kun Eteläisen maan Pääkaupungista ja varsinkin sieltä paluusta on kyse. Muut sekoilivat Eteläisen maan Villiin aikaan. Minä yhä vieläkin.

Olin ollut haastattelemassa Eteläisen maan Pääkaupungissa asuvaa Julkkista miehineen. He asuvat melkein palatsintapaisessa, vaikka ovat Suomessa Voudin asiakkaita. No fiksut Voudin asiakkaat eivät elä köyhyydessä kuten minä. Eivätkä edes Pohjoisessa maassa, jossa armoa ei anneta, vaikka pyydetään.

Tämän Julkkiksen mies, ex-voimailija ja siltä hän näyttikin ei ollut kuitenkaan pihi vaan juotti minulle konjakkia ja ties mitä. Siitähän seurasi tolkuton humalatila, joka iski päähän vasta satamassa.

Tietenkin perkele.

Onneksi kirjoitin muistiinpanot selvänä, muuten en olisi muistanut koko haastattelusta yhtään mitään.

Kuvaaja oli painellut jo laivaan. Minä seison sekopäisenä satamassa. Viime hetkellä hortoilen lauttaan. Sammun sitten käytävälle kuin Keppimatkalainen.

Myöhemmin tokenen ja ostan silloiselle Eukolle hajuvettä.

Se ei kelvannut tietenkään, mikä kenellekään riittäisi tai kelpaisi.