Jouduin Mielisairaiden huoneeseen!

Olen tehnyt joitakin Juttuja, joista en ole ylpeä. Sellaisen päällä olin Mielisairaiden huoneessa. Olin tapaamassa Sari Sirkuttajaa, entistä formulakuskin heilaa ja monen muun heilaa sekä Kohujulkkista. Nyt hän oli Mielisairaiden huoneessa.

Syitä en kysellyt, miksi hän oli siellä, hän kertoi ne itse ja kyllä ne näkikin. Hän puhui hitaasti, aivan kuin olisi toisessa maailmassa. Niinhän hän olikin lääkkeiden takia. Hidas kuin etana. Lääkkeet turruttavat hulluuden, mutta ne hävittävät myös ihmisen.

Jo aiemmin olin vieraillut Sirkuttajan kotona. Melkein pelästyin. Koko asunto oli pimeä. En tiedä olivatko lamput palaneet vai sähköt katkaistu maksamattomien laskujen takia. Levottomat, hoitamattomat koirat juoksivat jaloissa.

Kävely hänen kotinsa lähellä Pääkaupungin Itäisessä paskalähiössä ei yhtään helpottanut. Pimeänä sekin. Ahdistava paikka, jossa todella sai pelätä nurkissa vetelehteleviä ihmisvarjoja.

Sääliksi kävi, kun Sirkuttaja luuli edelleen kelpaavansa Alastonkuviin. Kyllä, jotkut hullut niihin jopa hinkusivat ja hän varsinkin nyt hinkusi. Painoa oli tullut ja olemus oli mitä oli.

Sellaisten kuvien ottaminen olisi ollut rikos. Näistä kuvista hän kuitenkin koko ajan puhui. Olihan hänen vaginansakin leikattu kireämmäksi, kun hän oli noussut hetkeksi unholasta Törkytelevisioon.

Kiusaantuneena yritin kysyä niitä kysymyksiä, miksi hän oli joutunut Mielisairaiden huoneeseen. Omakin korttitaloni oli jo tuolloin sortumassa, mutta vielä sinnittelin. Sekaisin ja hukassa olevien haastattelu kävi päivältä hankalammaksi, kun aloin olla itse samanlainen.

Olin kirjoittanut niin paljon hermoromahduksista, etten niistä oikein säikähtänyt tai sykähtynyt. Kuten arvata saattoi, alkoi kysely palkkiosta. Mitenköhän hän edes laskun kirjoittamisesta selvisi? Mumisin jotain, että ole sihteeriin yhteydessä.

Jotain hellyttävää oli siinä, kun Sirkuttaja kaivoi pienestä sairaalan kaapistaan turkin esiin. Hän halusi tulla kuvatuksi siinä. Kävi järkeen, sillä oli talvi. Siinä sitten kökötimme Rautatieasemalla. Viima oli kylmä kuin mikä ja ainoa ajatukseni oli, pois täältä.