Herään verilammikosta

Makaan tajuttomana verilammikossa asvaltilla. Asvaltti on yhtä rumaa ja kovaa kaikessa armottomuudessa, kuten se Paskalähiössä on.

Olen ollut jossain pippaloissa ja portaat ovat olleet minulle liikaa. Olenko tullut niitä alas vai ylös, en tiedä. Kun herään näen huolestuneet kasvot edessäni. Tai sen ainakin muistan. Minulla ei ole aavistustakaan miksi olen jossain Paskalähiössä. Olenko kännissä sinne harhaillut vai mitä?

Ei tämä ollut ensimmäinen kerta eikä viimeinenkään. Sellaista sekoilua ja harhailua ei ole, jota en ole kännissä tehnyt.

En tiedä mitä sitten tapahtuu. Seuraava muistikuvani on Vuokra-autossa. Ihme kyllä Vuokra-auto on ottanut minut kyytiin, vaikka pääni vuotaa verta.

Sen totesin, kun katsoin tyynyäni aamulla. Masentuneena, yksin. Niin synkeänä kun mies vain voi olla.

Päätäni paikkaillaan myöhemmin Sairaiden huoneella. Käskevät täyttää Tuliliemilomaketta. Mitäköhän vittua luulevat? Luulevatko että normaali-ihminen teloo itseään kännipäissään? Lopulta eivät edes katso koko paperia. Byrokratiapaskaa.

Kännissä olen telonut vaikka mitä. Päätä useaan otteeseen. Ei ole ihme, että se on jo pehmennyt, mutta ei riittävästi.